Kuvan kevät

Joonas Siren: Fall/rapture, 2013.

Hillittyä estetiikkaa mainonnan ikeessä
Kuvan kevät, Kuvataideakatemian lopputyönäyttely
Kuvataideakatemian tilat
ja galleriat,
Helsinki 8.5.–2.6.2013
Vuosi vuodelta pelkistyneemmäksi muuttuva Kuvataideakatemian lopputyönäyttely etääntyy yhä loitommaksi
alkuperäisestä merkityksestään. Kaoottisesta ja intoa pursuavasta
runsaudensarvesta on jo kauan sitten tullut neutraalin viileä, viimeisen päälle
mietitty ja tuotettu kokonaisuus. Kaikki ne rosot, virheet ja erehdykset, jotka
aiemmin kuvastivat taiteen olemusta määritysten ulottumattomissa ja intohimoa
sen selvittämiseen ovat kadonneet
jäljettömiin.

Tämän vuoden tuotteistaminen koettelee jo sietokyvyn
rajoja yhdenmukaisine joka puolella toistuvine graafisine ilmeineen ja
mainoslakanoineen. Näyttelyn mainos pyörii Kaikukadun aulassa taukoamattomana
liikkeenä kuin ostoskeskuksessa ikään. Jää hämäräksi kenelle mainonta on
tarkoitettu ja miksi teoksia häiritään tämänkaltaisella kaupalliseen maailmaan
kuuluvalla liikesaasteella. Se lienee osoitus Kuvataideakatemian kohtalosta
taideyliopiston yhtenä osana, mihin
tuntuu kuuluvan ympäröivän yhteiskunnan jatkuvaan kasvuun pyrkiviä
strategioita. Niihin liittyvät kiinteästi myös päällekäyvä markkinointi ja hallinnon
suhteeton paisuminen.
Olisi ehkä syytä ajoissa yrittää pysäyttää kehitys ennen kuin se täysin riistäytyy käsistä. Ainutlaatuisen ja kooltaan rajallisen Kuvataideakatemian soisi pystyvän keskittymään ulkoisten rakenteiden ja niiden kasvattamisen sijasta sisältöön, taiteen erilaisiin merkityksiin ja niiden hahmottamiseen.
(Lue koko kritiikki Taide-lehdestä 3/2013)
Leena Kuumola
Palaa otsikoihin | 2 Kommenttia | Kommentoi
Järjetöntä logiikkaa. Kertoisitko lisää miten graafinen suunnittelu johtaa hallinnon kasvamiseen, vai tiedätkö jotain mitä muut eivät tiedä?
Katso sitä taidetta.
Kehitys tapahtuu vastakohtien ja erilaisuuksien kautta, se on filosofiani. En ole nähnyt kaikkia akatemian kevätnäyttelyitä, mutta olen nähnyt byrokratisoitumisen syvenevän suon ja sen heijastusvaikutukset melkein kaikkialla ympärilläni. Viimeksi näimme kuinka Nokia lakkasi luottamasta omaan väkeensä ja kuuntelemasta alakertaa ja kaatui tai ryöstettiin. Kun systeemin byrokratia vahvistuu, se on lopulta helppo kaataa, kuten keilapelaajat ovat oppineet: kolmiorakenteessa riittää että kaadat kärjen, loput menee sen mukana metsään. -No tulipahan purkaus, mutta hei: erimielisyydessä on voimaa!