Tulosta sivuParveilijat

Nabb Teeri Skaftung

Parveilijat

Janne Nabb ruuvaa Tampereen taidemuseon seinään ripustusta taululle. Maria Teeri toimii  tukipuuna. Vuoden nuoreksi taiteilijaksi valittu työpari rakentaa näyttelyä päivittäin aamuseitsemästä iltaviiteen.

Teeri: Aika lailla kiltisti me pysytellään täällä. Meille sanottiinkin, että luovuus kärsii, jos tulee väsyneenä. Että pitää nukkua kahteentoista, että on parhaimmillaan.

Nabb: Ei tämä mitenkään liioiteltua ole. Aika moni teos valmistuu täällä, ja siihen tarvitaan aikaa.

Muutamaa päivää ennen avajaisia museo näyttää rakennustyömaalta: röykkiöittäin teosten osia ja työkaluja. Valmiita teoksia on siellä täällä, videot pyörivät yksinään hiljaisissa huoneissa.

Juutun katsomaan videoteosta, jonka Nabb + Teeri kuvasivat viettäessään puoli vuotta saksalaisessa residenssissä Freiburgissa. Video kuljettaa aikaa nopeana virtana. Varjot lipuvat työpöydän yli, autot suhahtelevat ikkunan ohi.

Miten mahdotonta on kokea maailma, jossa jokainen hetki on aina erilainen kuin mikään koskaan sitä ennen tai sen jälkeen! Videon vimmainen rytmi toistaa tallentamisen pakkomiellettä.

Teeri: Kun menee johonkin uuteen paikkaan, on niin valtavasti sitä... aluksi kaikki on uskomattoman fantastista. Tuntuu, että on pakko tallentaa. Sitten kun menee seuraavan kerran käymään, tilanne on erilainen. Voi olla kuvaamatta. Voi vain elää.

Me ollaan myös kuvattu sitä, miten kasvit kasvavat, miltä ne näyttävät kun ne ovat pieniä. Vähän niin kuin lapsia kuvataan.

Nabbin ja Teerin teokset hajoavat. Ne muuttuvat, kasautuvat ja häviävät. Nytkin on esillä tutunnäköisiä palasia. Pari puhuu teosten versioimisesta.

Teosten osia on varastoitu kaikkialla.

Nabb: Kylmässä ulkovarastossa, vintissä, olohuoneessa ja...

Teeri: Ihan mahtavaa, kun ne kaikki ovat nyt poissa sieltä.

Nabb: Siellä oli sellainen labyrintti.

Teeri: Tavoite on tehdä teoksia, joita ei tarvitse säilyttää.

Nabb: Monet teokset ovat hetken aikaa esillä, koosteena, ja sitten ne taas häviävät alkuperäisiin löytöpaikkoihin. Vähän niin kuin parveilevat.

Teeri: Ei kaikesta pysty luopumaan. Nyt me kehystettiin asioita. Kehystetyt pitää varastoida.

Nabb: Jokin niissä on sellaista, ettei niitä voi enää hävittää.

Teeri: Ajateltiin kokeilla, miltä se tuntuu.

Museossa taiteilijoiden on pitänyt sopeutua tiettyihin toimintatapoihin, kuten selkeään tiedottamiseen. He ovat nimenneet teoksia, listanneet niiden tekniikoita ja materiaaleja. He eivät voi suhtautua näyttelyyn yksityisenä projektina, josta kuulevat vain ne, jotka sattuvat paikalle. 

Osa teoksista tulee toisten museoiden kokoelmista. Silloin museon vaikutus taiteeseen tuntuu jyrkimmin. 

Teeri: Kokoelmissa olevat teokset on pysäytetty ja niiden hajoamisprosessi pyritään hidastamaan mahdollisimman hitaaksi. Taiteilija ei saa enää puuttua teokseen. Juuri tänään laitettiin esille Kevätseurantaa, jonka Helsingin taidemuseon konservaattorit olivat pakanneet uskomattoman hienosti.

Nabb: Kuormaliinalle on kaiverrettu solumuoviin kolo, ettei se osu itseensä.

Teeri: Pakkaus on ihan mahtava, tekisi mieli laittaa se esille.

Raisa Jäntti

(Lue koko haastattelu Taide-lehdestä)


Poutapilvi web design - P4 - julkaisujärjestelmä