Tulosta sivuKritiikit

11.6.2015 9.43

Vastedes tasavalöörisempää, kiitos!

Bjarne-MelgaardTuntuu absurdilta hyväksyä, että Melgaardin maalaukset olisivat 10 kertaa kalliimpia eli parempia kuin Rafael Wardin maalaukset, tai 20 kertaa parempia kuin Kalle Leinon maalaukset.


Bjarne-Melgaard
Bjarne Melgaard, kolme teosta: Untitled, 2015, akryyli kankaalle, kukin 201 × 201 cm.

Vastedes tasavalöörisempää, kiitos!

Kohti onnellisen maalauksen imperatiivia

 

Bjarne Melgaard: Puppy Orgy Acid Party, Galerie Forsblom, Helsinki, 10.4.–3.5.2015

Rafael Wardi, Taidesalonki, Helsinki, 11.4.–29.4.2015

Kalle Leino, SIC-galleria, Helsinki 25.4.–24.5.2015


Bjarne Melgaardin näyttely Forsblomilla yllättää ja ällyttää iloisesti. Skandaaliteetillä yleensä aina pelannut norjalaisartisti on käyttänyt paljon LSD:tä ja ekstaasi-huumetta tämänkin näyttelyn aikaansaamiseksi. Useimpien maalaustenkin aiheena ovat suomalaiskansalliset muumit vetämässä huumehia. Muumithan aloittivat pilven polton ja hallusinogeenisten aineiden kokeilun suurin piirtein Melgaardin syntymävuoden 1967 aikoihin. Ikimuistoinen sarjakuva Muumit Torrelorcassa hihitytti minuakin lapsena; muumiperhe kun istua jumitti koko lomaviikkonsa hapot silmillä.


Muumi-aiheen käsittelyn puolesta nuori Melgaard on siis konservatiivinen. Itse asiassa huumeetkin ovat aina konservatiivista, kuuluvat lapsuuteen ja nuoruuteen siinä missä mopon virittely tai polyamorismikin. Jollakin tihutyöläisyydellä pitää nuoren kompensoida kasvatuksen istuttamaa toimintahäiriötä; ja kompensoimalla taas vahvistetaan rakenteellista väkivaltaa.


RWardi3712
Rafael Wardi, Talo, 2014, pastelli, 40 × 59 cm.

Halutessaan Melgaard osaa tietenkin maalata loistavan ökybriljantisti kuten vaikkapa Julian Schnabel. Todisteena tästä on tässä näyttelyssä yksi oranssi abstrakti elemaalaus. Miina Äkkijyrkkään viittaavat vasikka-pastissit on spruittailtu Pollockin ja Marjatta Tapiolan käsialojen välimaastosta mutta piirrosviiva on näitä kaikkia suvereenimpaa ja ilmaisevampaa ejakulatiivisessa mielessä. 

SIC-2015-KALLE-LEINO-010
Kalle Leino.
SIC-2015-KALLE-LEINO-014
Kalle Leino.


Melgaardin ohut musta viiva on kaunis, mutta muuten karakterisoimattoman tylpät mustat ja tummat värit häiritsevät karkkeja värejä; kaikkiaan tasavalöörisyys olisi kannatettava suuntaus. Ihanista karkeista voi poistua myös kaura- tai ruispuuron suuntaan; sen jälkeen silmät jaksavat taas mässyttää. Huomaan fantasioivani ajatuksella, että tämä näyttely olisi jonkun juuri taidekoulusta valmistuneen keltanokan läpimurto. Mutta Melgaardin maalaukset ovat pirun kalliita, 50 – 80 tuhatta euroa kappale, ja niitä oli myyty galleriassa käydessäni jo miltei kymmenen kappaletta. Vaikka monesta näkökulmasta tiedostaisin taideinstituution käsite- ja luokkakerrostumat, tuntuu absurdilta hyväksyä, että Melgaardin maalaukset olisivat 10 kertaa kalliimpia eli parempia kuin Rafael Wardin maalaukset, tai 20 kertaa parempia kuin Kalle Leinon maalaukset.


(Lue koko arvio Taide-lehdestä)


Henri Hagman

Palaa otsikoihin | 0 Kommenttia | Kommentoi



Poutapilvi web design - P4 - julkaisujärjestelmä