Tulosta sivuKritiikit

3.6.2016 11.54

Tänään näyttämöllä – Jaanus Samma

Jaanus-Samma-NSFW.-A-Chairman's-Tale.-PropsViime vuoden Venetsian Biennaalissa Viroa edusti taiteilija Jaanus Samma näyttelyllään NSFW. A Chairman’s Tale, joka nyt avattiin Viron Miehitysmuseossa huhtikuussa.


Jaanus-Samma-NSFW.-A-Chairman's-Tale-EntranceJaanus Samma NSFW. A Chairman's Tale. Sisäänkäynti

 

Tänään näyttämöllä


Jaanus Samma, NSFW. A Chairman’s Tale, Miehitysmuseo, Tallinna, 15.4.-15.10.


 

Viime vuoden Venetsian Biennaalissa Viroa edusti taiteilija Jaanus Samma näyttelyllään NSFW. A Chairman’s Tale, joka nyt avattiin Viron Miehitysmuseossa huhtikuussa. NSFW on internet-slangia ja tulee sanoista Not Suitable For Work, mikä varoittaa sivuston arveluttavasta sisällöstä, jota ei kannata avata esimerkiksi työympäristössä.


Venetsialaisen palatsin ja vaalean marmorin sijaan Tallinnan Miehitysmuseo tarjoaa Puhemiehelle toisenlaisen, raskaamman kontekstin. Ensimmäisen kerroksen perusnäyttely Viron miehistyshistoriasta tarjoaa alustuksen tarinaan, vaikka sen ohittaisi vain vilkaisulla. Matka perusnäyttelystä alakertaan on siirtymä kollektiivisesta historiasta mikrohistoriaan ja betonisen rakennukseen puristukseen. Ennen siirtymistä kolmeen näyttelytilaan on nähtävissä valokuvia kolhooseilla työskentelevistä miehistä, jotka muun muassa puivat viljaa ja hitsaavat. Museon perusnäyttelyssä kuvat olisi voinut ohittaa dokumentteina maan menneisyydestä, mutta Samman näyttelyn kontekstissa ne saavat aivan uusia tasoja. Viittaus on taiteilijan aiempaan tuotantoon ja Applied Art for a Gay Club -videoprojektiin, jossa paidattomat, klassisen veistostaiteen tavoin positioidut miehet tekevät maatöitä pittoreskissa virolaismaisemassa. Niissä on samaa herooista henkeä kuin näissä, neuvostoajan autenttisissa työkuvissa.


Kuvat ovat tausta todelle kertomukselle, joka on niin kiinnostava, että se voisi olla myös fiktiota: olipa kerran menestynyt kolhoosin puhemies, joka tuomitaan homoseksuaalisen suhde-epäilyn vuoksi puoleksitoista vuodeksi pakkotyöhön. Tuomion ja leimautumisen myötä hän menettää kaiken – niin perheensä, maineensa kuin työnsäkin. Vapauduttuaan mies joutuu aloittamaan elämänsä alusta uudessa kaupungissa, jossa hän alkaa viettää aktiivista homomiehen elämää. Vuotta ennen Viron itsenäistymistä puhemiehen tarina päättyy, kun hänet murhataan omassa kodissaan.


Yhdessä näyttelyhuoneessa vastakkaisille seinille heijastetut kaksi videota katsovat toisiaan ja kertovat otteita puhemiehen tarinan eri kohdista. Toisessa videossa nähdään näytelty tarina siitä mitä ehkä tapahtui: kohtaamisen rituaaleista, maksetusta seksistä, himosta ja ihmisistä. Siitä, mitä tapahtuu ihmisten välillä ja yksityisissä kodeissa. Toinen video esittää ympäröivän yhteiskunnan ja sen, miten yksityinen sanallistetaan julkiseksi. Tai tässä tapauksessa Samma on sanojen sijaan visualisoinut oikeudenkäyntipöytäkirjojen pohjalta kuulustelut. Näyttämönä on teatterimuseon lavasteet, joiden edessä on kuulustelupöytä. Sen edessä, vieressä ja päällä kaksi miestä, vanha ja nuori, demonstroivat vaatteet päällä lakoniseen tapaan homoseksuaalisen aktin meille, yleisölle. Tai heille, aikansa kuulustelijoille ja heidän uteliaalle, kiihtyneelle mielikuvitukselleen.


Samman lukema puhemiehestä kirjoitettu 300-sivuinen asiakirja pitää sisällään lääketieteelliset arviot ja kokeet, jotka ovat olleet järkyttäviä ainakin videon ja vitriineissä esillä olevan välineistön perusteella. Keskimmäisessä huoneessa näytteillä onkin niiden lisäksi myös muita tarinaan liittyviä symbolisia esineitä, kuten nahkahanskat, jotka johtivat ilmiantoon ja puhemiehen toiseen pidätykseen. Seinille on ripustettu valokuvia videon miehistä kuulustelupöydän edessä, jossa korostuu videotakin voimakkaammin viittaus tuomion seurauksiin. Miesten taustalla näkyvän lavastekankaan jumalallinen valo tuo mieleen tuomiopäivän – ja eräänlainen maailmanloppu se olikin neuvostoyhteiskunnassa eläville miehille.


Jaanus-Samma-NSFW.-A-Chairman's-Tale.-PropsJaanus Samma NSFW. A Chairman's Tale. Props


Kolmannessa huoneessa on hiljentymisen paikka, ooppera-aitio, jossa voi katsoa pimeyteen ja halutessa kuunnella kuulokkeista installaatiota varten sävellettyä oopperaa. Viimeiseksi osuneena näyttelytilana se on myös oivallinen sija nähdyn pohtimiselle, sillä mieleen pureutuneet kuvat ilmestyvät nyt verkkokalvolle. Ooppera saattaisi toimia myös omana teoksenaan, mutta tässä yhteydessä punasamettiselle oopperatuolille päätyminen vahvistaa edelleen näyttelyn narratiivisuutta. Tuntuu, että taiteilija on kaiken aikaa tietoinen yleisöstä ja näyttämöstä: hän pysyy näkymättömissä, mutta on tehnyt ohjaajan tavoin valinnan siitä mitä näytetään ja mikä jää piiloon. Neuvostoajan ihmiskuva tähtää heterogeenisuuteen ja kuvan ulkopuolelle ei jää mitään, vain tämä pimeys. Tom of Finland -kuvien elämänilo ja hyväksyvä ilmapiiri tuntuvat kaukaiselta, vaikka niissäkin nähtävä pullistelu lienee vastapainoa piilottelun ja häpeän ilmapiirille.


Suuntaamalla katseen Viron menneisyyteen taiteilija ottaa kantaa siihen, mitä maassa tapahtuu juuri nyt. Vuonna 2014 Virossa päätettiin homoparien oikeudesta rekisteröidä suhteensa. Laki tuli nyt kuluvan vuoden alussa voimaan ja merkityksellistä maassa on varmasti ollut se, että Viro on ensimmäinen entisistä Neuvostomaista, joka on sallinut rekisteröinnin kansalaisilleen. Toisaalta keskustelu jatkuu kiihkeänä edelleen. Siinäkin valossa on kiinnostavaa, että näyttely vähemmistöstä esitetään nimenomaan Miehitysmuseossa, muistamisen paikassa.


Ontologinen tutkimustapa esittää olemassa olevia asioita ja saa kysymään, voiko tämä olla totta? Kokonaisuuden lävistävä teatraalinen lähestymistapa lisää myös illuusion ja kuvitteellisuuden leimaa. Ennen esiripun laskeutumista sitä toivoo, että seksuaalisuus voisi olla vain yksi identiteetin osa eikä sen takia tarvitsisi tuhota kenenkään elämää, enää.

 

Viivi Koljonen



Palaa otsikoihin | 0 Kommenttia | Kommentoi


Nimimerkki
Otsikko
Kommentti *
Älä täytä
Tähdellä (*) merkityt kentät ovat pakollisia
Ei kommentteja


Poutapilvi web design - P4 - julkaisujärjestelmä