Tulosta sivuKritiikit

2.6.2010 18.43

Maan julkinen kuva(taiteilija) – Bjørn Nørgaard

BN01
Kuinka tullaan maan tärkeimmäksi julkiseksi edustustaiteilijaksi, ylivoimaisesti maineikkaimmaksi ja tilatuimmaksi julkisten ja virallisten teosten tekijäksi? Se selviää Bjørn Nørgaardin laajassa retrospektiivissä Kööpenhaminassa.

BN01
Re-modelling the World again again again, 2007. Photo: York Wegerhoff.

Bjørn Nørgaard, Re-modelling the World, Tanskan kansallisgalleria, Kööpenhamina, 24.10. saakka.

Kuinka tullaan maan tärkeimmäksi julkiseksi edustustaiteilijaksi, ylivoimaisesti maineikkaimmaksi ja tilatuimmaksi julkisten ja virallisten teosten tekijäksi?

Se selviää Bjørn Nørgaardin (1947) laajassa retrospektiivissä Kööpenhaminassa. On näköjään tehtävä jo 60-luvulla aktioita, eli performansseja, joissa nainen kulkee alasti ristillä pitkin kaupunkia, jossa teurastetaan ja paloitellaan hevonen. On oltava julkisosialisti ja yhteiskunnallinen kohutaiteilija. On tehtävä veistoksia, joissa pahvilaatikoihin on lorautettu hieman kipsiä, tai savikupin sisään on asetettu Coca-cola-pullo. On kannattanut myös tehdä suunnaton installaatio, joka on nimetty maan kansallistaiteilijan mukaan Thorvaldsenin muotokuvaveistoksiksi (1975), jossa sitten jalustoille on nostettu sianpäitä. Myöhemmin on ollut hyväksi tehdä suunnattomia ihmishahmoisia veistoksia, jotka ovat jostakin kansantaiteilijan, kiemuraisen ylilystikkään koristetaiteen ja vakavan myyttitaiteen välimaastosta. Samalla voi tehdä pitkiä videoteoksia, joissa jo vähän vanhempi mies nuhjaa, koluaa ja pärskyttää alasti huolella kaoottiseksi rakennetussa ”työhuoneessa”.


BN03
The Female Christ, National Gallery of Denmark, 1969. Kuva: SMK Foto.

BN10
Symbiotic Being, Horsens Kunstmuseum, 1987. Kuva: SMK Foto.

Tämmöinen taiteilija saa tehdäkseen semmoiset nelisenkymmentä julkista teosta: käsittämättömän kokoisia seinämaalauksia, ulkoveistoksia, joista kai suurin 26-metrinen Thorin torni (1983–86) Tåstrupissa, ja ehkä uskomattomimpana Tanskan kuningattaren linnaansa tilaama gobeliini, joka käy huolellisesti läpi Tanskan historian merkittävimmät tapahtumat.

Voisiko tällainen olla mahdollista missään muualla kuin Tanskassa?
Mutta juuri tässä käsittämättömässä laajuudessa, monipuolisuudessa, ajattelun mutkikkuudessa ja silkassa ahkeruudessa on se kiehtovuus, joka tekee aina ja joka suuntaan provokatorisesta Nørgaardista merkittävän taiteilijan. Näyttely ja sen paksu luettelo teksteineen avaa kyllä tien sen pohdintaan, mitä kaikkea taiteilija voi taiteellaan tehdä. Jokaisen joka on poliittisesta taiteesta ja taiteen strategioista kiinnostunut on syytä käydä tämä katsomassa.

Mutta Nørgaard on kaikesta ärsyttävyydestään huolimatta sittenkin jotenkin tanskalaisen rakastettava hahmo. Hyvin lähellä hän toki on muutamia saksalaisperinteen pahoja poikia, jotka ovat joskus ärsyttävyydestään huolimatta vain tylsiä ja rasittavan egoistisia. Nørgaardissa on kai se hienous, että vaikka hän tekee söhryä ja suttua tahallaan, niin kuitenkin myös aina välillä jotakin oikein huolellistakin. Siitä syntyy jännite ja vakavuuden tuntu, jota voi arvostaa, edes sen verran, että alkaa ajatella mitä tässä oikein on. Se on taiteen olemisen tarkoitus. Varhaisvaiheen kipsilorotusveistokset esimerkiksi ovat oikeasti hienoja, ihan veistoksina. Thorvaldsen-pastissi sikoineen on vaikuttava ja kaunis.

Ja se Hevosen uhraus vuodelta 1970. Ehkä senkin antaa anteeksi, sillä kyllähän hevosia teurastetaan, joka päivä. Toivottavasti meni kivuttomasti. Ja oli sillä ainakin tarkoitus osoittaa mieltä Vietnamin sotaa vastaan.


BN02
Hevosen uhraus, In collaboration with Lene Adler Petersen & Henning Christiansen, 1970, S8 mm. Kuva: SMK Foto.


Pessi Rautio

Palaa otsikoihin | 0 Kommenttia | Kommentoi



Poutapilvi web design - P4 - julkaisujärjestelmä