Tulosta sivuKritiikit

2.6.2010 17.23

”Saatan nostaa maton lattialta seinälle tekemällä siitä grafiikkaa” – Anna Alapuro

TYYNY 2010 41x41cm carborundum, serigrafia
Näin alkaa Anna Alapuron kirjoittama teksti hänen kotisivuillaan. Lauseen merkitys vaikuttaa sumealta kunnes on nähnyt ensimmäisen teoksen hänen uusimmasta tuotannostaan.


LASIHELMET 2006 55x50cm, carborundum, serigrafia
Lasihelmet, 2006, 55 x 50 cm, carborundum, serigrafia.

Anna Alapuro, Imatran taidemuseo, 26.3.–17.4.2010.
Seuraava yksityisnäyttely: Galleria Kone, Hämeenlinna, 13.11.–7.12.2010


”Saatan nostaa maton lattialta seinälle tekemällä siitä grafiikkaa.”

Näin alkaa Anna Alapuron kirjoittama teksti hänen kotisivuillaan. Lauseen merkitys vaikuttaa sumealta kunnes on nähnyt ensimmäisen teoksen hänen uusimmasta tuotannostaan. Sen jälkeen voi jatkaa seinälle nostettujen esineiden luetteloa jokaisen uuden teoksen äärellä: lattia, pyyhe, lasihelmet, malja, pallo, oksankohta… Gaz.

Aiheet käsittelevät ennen kaikkea käyttöesineitä, jotka ovat niin lähellä jokapäiväistä elämäämme, ettemme enää näe, emmekä koe niitä. Me vain käytämme arjen designia ja ohitamme ne välinpitämättöminä kuin kaikkeen kyllääntynyt hoviväki. Juuri tuollaisesta orjuudesta Anna Alapuro vapauttaa ympäristömme näkymättömät detaljit ja graafisesti juhlallisin menoin kirkastaa ne esteettiselle katseelle. Taideteokset toteuttavat omalla tavallaan sananpartta: ota silmä käteen, niin näet paremmin.

TYYNY 2010 41x41cm carborundum, serigrafia
Tyyny, 2010, 41 x 41 cm, carborundum, serigrafia.

Kun taiteilija ehdollistuu huomaamattomiksi banalisoituneisiin yksityiskohtiin, syntyy myös ilmeinen runsaudenpula. Kiinnostavaa on kaikkialla ja seinän takana toinen mokoma lisää. Saattaapa hyvinkin olla niin, että Alapuron potentiaalista inspiroitumista ympäröi melkoinen visuaalinen kaaos, siis itseään mainostavien esineiden silmänkantamattomiin ulottuva joukko. Näyttelyä katsoessa ei voi aivan varmasti vakuuttua siitä, miksi taiteilija on ottanut juuri tietyn kohteen aiheekseen. Ehkä kyse on ollut vetovoimasta ensisilmäyksellä. Auringon välähdys Gazin kylkipellissä esteettisesti viekoittelevana silmäniskuna ja siinä se on: aihe, joka ohittaa sadat muut päivien aikana kohdatut ihan hyvät vaihtoehdot.

Sisäkuvat ja asetelmat ovat olleet modernismin tärkeitä aiheita, mutta Alapuron edustama kiinnostus esineisiin sinänsä ei ole ollut taiteilijoiden ensisijaisena motiivina. Aihepiiri on sen sijaan tarjonnut monipuolisen, mutta neutraalin alustan tyylien ilmentämiselle. Alapuron kuvaamien tekstiilien koristekuviot havahduttavat mieleen, että juuri kodin intiimiä piiriä kuvatessaan modernistikin sai luvan dekoroida.

Kodin yksityinen piiri toimi avantgardisteille uusien näkemysten tärkeänä testauspaikkana ja laboratoriona. Sitten tulikin vaihe, jossa esineet sinänsä siirtyivät readymadeina itse taideteoksiksi ja tässä uudessa tehtävässään niillä oli tärkeä rooli institutionaalisen taideteorian kehkeytymisessä. Esineiden seikkailusta dadaismin, surrealismin, pop-taiteen ja käsitetaiteen kumouksellisina saisi hyvinkin Toy Storyn kaltaisen spektaakkelin. Taide on kuljettanut esineet kauas alkuperäisiltä sijoiltaan ja valjastanut ne lopulta kovin outoihin intellektuaalisiin tehtäviin. 

OKSANKOHTA 2006 55X50cm carborundum, kuivaneula
Oksankohta, 2006, 55 x 50 cm carborundum, kuivaneula.

Anna Alapuro on hyvinkin tietoinen käyttöesineiden kytkennöistä taidehistoriaan ja katsojallekin se toimii hyvänä viitekehyksenä näyttelyssä. Sen kautta voi ymmärtää, että taiteilija on aivan ensimmäiseksi kotiuttanut kidnapatut esineet takaisin alkuperäisille sijoilleen. Hänen näkökulmansa poistaa taiteen ja esineiden väliltä niiden yhteyttä perustelleen teorian. Sen sijaan hän painottaa esineissä olevaa käsityön kauneutta ja siihen sisältyvää hiljaista tietoa. Kun abtraktikot Kleen johdolla siirsivät näkymätöntä näkyväksi, Alapuro vastaavasti pureutuu näkymättömäksi muuttuneen näkyvän ongelmaan.

Taiteen kautta näkymättömiin arkistunut tarkentuu tavallaan kuin fenomenologiseen alkutilanteeseen, jossa havainto ja kokemus perustuvat konkreettiselle todellisuudelle ja asioille itselleen. Ei olekaan ihme, että Anna Alapuro löysi taiteelleen antoisan aihepiirin matkustamalla aivan siitä läheltä riittävän kauas; niin kauas, että automaattisesti syntynyt moniaistimuksellisuus tavallaan nöyristytti yksinvaltaisen okulaarisuuden herkistymään todellisuuden pienille yksityiskohdille.

Ollessaan stipendiaattina Beninissä vuonna 2003 Anna Alapuro aloitti ensimmäisen ”katkelmien sarjan”. Jatkossa maailmanmatkaajan visuaaliset matkamuistot opastivat löytämään saman kotipiirissä. Seinälle nousi matto, jonka laskokseen graafikko aamu-unisena saattoi vaikkapa kompastua, ja vasta sitten löytää sen taideteoksensa aiheeksi.

Jotain erityistä tapahtuu samalla, kun taiteilija nostaa maton lattialta seinälle tekemällä siitä grafiikkaa. Yksinkertaisen selkeästä, mutta ratkaisevasta siirtymästä syntyy taidegrafiikkaa, jota taiteilija luonnehtii arjen abstraktioksi. Siirtymän vahvin elementti on väri, jonka täyteläisyys ja vivahteikkuus kumpuaa kolmesta grafiikan menetelmästä. Carborundum on uhkean maalauksellinen, serigrafia terävöittää ja luo kontrasteja ja kuivaneulalla syntyy pehmeän särmikäs viiva.

Useiden aiheiden innoittavana lähtökohtana oleva käsityö yhdistyy grafiikan sisältämään käsityöhön, Alapuro punoo maton graafisin keinoin. Käsityöhön sisältyvä yhteys ei katkea, sillä taidettakin palvelevana käyttöesine säilyttää identiteettinsä. Taiteilijan käyttämä määritelmä arjen abstraktio viittaa synteesiin, jossa kaksi toisilleen outoa osapuolta liittyvät yhteen. Hedelmällistä kaavaa 1+1=3 soveltaen Anna Alapuron voi ymmärtää paikantaneen ajankohtaisen sulautumiskohdan arjen ja taiteen välille. Siitä seuraa, ettei arjen tarvitse olla alisteinen taiteelle. Dynaaminen vuorovaikutus on elämän estetiikan ehto.

Hannu Castren

TULPPAANIT 63x70cm carborundum
Tulppaanit, 63 x 70 cm, carborundum.


                                                                                  

 


Palaa otsikoihin | 0 Kommenttia | Kommentoi



Poutapilvi web design - P4 - julkaisujärjestelmä