Tulosta sivuKritiikit 4-06

Nuori puutyömies muistelee – Tapani Kokko

Tapani Kokon Puumorsian voisi olla rakkaudentunnustus vaimolle: perushahmo on sama kuin kuvanveistäjä Virpi Kannon naisia kuvaavissa betoniveistoksissa.

kokko-web07
Vihtahousu, kertopuu ja väri, 70 x 70 cm. Kuva: Jussi Tiainen.

Nuori puutyömies muistelee

Tapani Kokko: Puumorsian
Forum Box, Helsinki 11.8.–3.9.2006

Tapani Kokon rotevat puuveistokset noteerattiin jo taideakatemian aikana 1990-luvun lopulla. Kokon pääteema oli se, mikä poikalasta askarruttaa, mistä ei puhuta laestadiolaisella Pudasjärvellä, ja mikä helsinkiläisissä opiskelijapiireissä on populääri kiinnostuksen kohde: elämää ja ihmistä suurempi penis ja seksuaalisuus, se perusvoima joka miestä vie.

Forum Boxissa näkee yllättäen kolmiulotteisia maalauksia ja litteitä veistosreliefejä, kaikki puuta, jota Kokko käsittelee miten tahtoo, mutta kunnioittaen. Käden jälki näkyy. Aihepiiri on osittain entinen, mutta jotenkin muisteleva, ja mukaan on tullut väri.
  
Naivistiset ja surrealistisetkin, heleät värikynäpiirustukset karkeiden puukappaleiden pinnalla luovat alkuun lastenhuoneen iloisen tunnelman. Kuitenkin lapsuuden pelottavien satuhahmojen, Pinokkion ja Jöröjukan, kakka- ja pissajuttujen, eroottisen ja humoristisen takaa kuultaa vakavampia asioita. Kuin muistikuva, joka on jäänyt vaivaamaan, koska lapsena ei sitä ymmärtänyt.

Veistosten runkoon kiinnitetyt lisäkkeet sojottavat merkitsevän näköisesti, mutta mihin? Peniksen paikalla on joskus kantajaansa suurempi kasvain. Penisorjuus ja arkaaiset nuoret vaivaisukot saattavat silti olla väistyvä aihe Kokon tuotannossa. 

Suurikokoisessa Poikien maja -veistoksessa on vahva lapsuusmuiston tunnelma: korkealla puussa piileksivän lautarakennelman ulkoseinistä pursuu ulokkeita, kuin murrosikäisten poikien puheenaiheita salaisessa paikassa.

Puumorsian voisi olla rakkaudentunnustus vaimolle: perushahmo on sama kuin kuvanveistäjä Virpi Kannon naisia kuvaavissa betoniveistoksissa. Rinnat ovat tummempaa puuta, kuin niitä olisi jatkuvasti hyväilty. Tytöt ovat iättömiä, mutta seksuaalisia tyttönaisia, ja näyttävät joskus uhreilta, kuten Käpy-veistoksen tyttö, jolla on pumpattavan Barbaran suu ja kirkasvärinen mekko.

Kokko ei ehkä halua määrittää asioita lopullisesti. Siksi hän sotkee jälkensä. Se mikä näyttää yksinkertaiselta, onkin salamyhkäistä, kuten teosten nimetkin. Kaikki Kokon veistosten ulokkeet saattaa tulkita vanhasta muistista penisaiheiksi, mikä voi jatkossa vääristää teosten tulkintaa. Minulle jäi aika freudilainen jälkikuva, ja estetiikkapuoli lähes unohtui.

Ullamaria Pallasmaa
Kirjoittaja on helsinkiläinen kuvataidekriitikko

Palaa otsikoihin



Poutapilvi web design - P4 - julkaisujärjestelmä