Tulosta sivuKritiikit 4-07

Kaksitoista suomalaistaiteilijaa Visavuoressa

Tämän itsenäisyyden juhlavuoden näyttelyn tehtävän rajallisuus kilvoittelee yhden jos toisenkin kuvaamataitotunnin aiheen kanssa: ”Maalaa sininen neliö valkoisella pohjalla alle neliömetrin kokoiselle alustalle”.

Visavuoren sininen neliö

Sininen neliö
Visavuori, Valkeakoski 24.5.–12.12.2007

Risto Suomi, Sinikka Tuominen, Teemu Saukkonen, Outi Pienimäki, Markus Konttinen, Juhana Blomstedt, Carolus Enckell, Pekka Nevalainen, Silja Rantanen, Senja Vellonen, Petri Hytönen, Kirsi Jokelainen... Visavuoren museo haastoi nämä kaksitoista suomalaista nykytaiteilijaa maalaamaan sinisen neliön valkoisella pohjalla. Taiteilijat valittiin haasteketjulla, jonka aloitti Risto Suomi.

Tämän itsenäisyyden juhlavuoden näyttelyn tehtävän rajallisuus kilvoittelee yhden jos toisenkin kuvaamataitotunnin aiheen kanssa: ”Maalaa sininen neliö valkoisella pohjalla alle neliömetrin kokoiselle alustalle”. Odotin jännityksellä, mitä näin tiukka rajaus tuottaa ansioituneen taiteilijajoukon käsittelyssä.

Ensisilmäys oli pettymys: liian monta selkeää sinistä muotoa. Mutta katsoja palkitaan aina, jos hän ei tyydy pelkkään ensivaikutelmaan. Useista kiehtovista kohtaamisista poimin esiin muutamia.

Blomstedt-netti
Juhana Blomstedt, Huomenna, sininen, 2006–2007. Maalattu puu ja pigmentti.
Juhana Blomstedtin teoksessa on valkoinen paksu pohja, jonka pinnassa on tummapleksinen neliö. Tarkemmin katsottuna työ osoittautuu kolmiulotteiseksi, lähes arkkitehtoniseksi tilaksi, joka säilöö valkoisten kuoriensa sisälle katseiden ulottumattomissa olevan pienen elämän. On kuin olisi päässyt katsomaan camera obscuran sisään.

Mustan neliön paino on niin voimakas, että se tuntuu hartioissa, mutta sisään kurkistellessa väri muuttuu selvemmin siniseksi. Tulee suorastaan pakottava tarve päästä näkemään ratkaisu, lopputulos, the End. Sinisen tilan sinisyys ja arkkitehtuurisen rakenteen valkoisuus menettävät painoarvonsa, tilalle virtaa elämyksen aalto. Toivoo itsensä lapseksi, joka voi estoitta työntää kätensä sisään ja tunnustella sisätilan väriä, sen salaista elämää.

Outi-Pienimaki
Outi Pienimäki, Sinisilmäinen omakuva, 2007. Öljyväri kankaalle.
Outi Pienimäen Sinisilmäinen omakuva on – kaivatun epäsinivalkoinen – kohtaaminen kasvoista kasvoihin. Teoksessa hahmottuvan persoonan elinpiiri on lämmin, jopa etelämaalainen. Hehkuvat, suorastaan väreilevät värit ovat kuin polttavan aavikon iltahetki. Maalauksessa pilkahtelevat sinisen passionatot – siinä määrin kuin sinisestä voi niin sanoa, ja mielestäni juuri tässä voi – painavat vahvoina ja arvoituksellisina enemmän vastaväriensä keskellä kuin ilman niiden tukea.

Mitä maalaus kertoo kuvatusta persoonasta? Hahmosta erottuu pois asteleva figuuri. Kyse näyttäisi olevan enemmän sisäisestä liikkeestä kuin kahdesta erillisestä persoonasta. Viileän poistumisen suunta jää salaisuudeksi, samuus ja erillisyys katsojan ratkaistavaksi. Teoksen tila on pehmeä, kuin raukeus ennen nukahtamista tai varjo näkyvän reunalla.

Pekka-Nevalainen
Pekka Nevalainen, Arkkitehtuuri – Sisustusarkkitehtuuri – Muotoilu, 2007. Guassi vanerille.
Pekka Nevalaisen kolmiosainen teos vie ajatuksen geometriseen peliin, sinisen neliön ja valkoisen pohjan kyseleville pinnoille. Teoksen nimi Arkkitehtuuri – Sisustusarkkitehtuuri – Muotoilu keskeyttää mietinnän pienten neliöiden määrän symbolisesta merkityksestä ja teoksen osien keskinäisen sijoittelusta. Ilma virtaa viileänä ja puhdistavana ajatusteni läpi, kun ymmärrän katsojalle annetun valtuuden löytää ja sijoittaa nuo kolme eri soveltavan taiteen lajia teokseen. Tai teoksen ulkopuolelle.

Uuden luvan saanut katse on tihenevää poukkoilua kolmen osan välillä. Ehkä kyseessä ei olekaan absoluuttinen nimen ”riviin järjestyminen”. Arvoituksellinen otsikko sekä vapauttaa että pakottaa ratkaisemaan, onko koettavana moniulotteinen tila vai rajoihinsa päättyvä kuva. Aavistelen kaksiulotteisuuden jatkuvan tilana, mutta katsojan täytyy etsiä kutsuvaa lisäulottuvuutta itsestään, omasta suunnastaan.

Silja Rantasen ratkaisu tiukasti rajattuun tilaustyöhön on ärtyneen oikeutettu Mietteitä. Teoksessa on neliömetrillinen sanoja, jotka kertovat sinisen ja neliön teknisistä mahdollisuuksista. Aluksi uskon löytäväni Rantasen oman sinisen neliön kirjainten ja sanojen joukosta, kunnes paljastuu, että kyse on taiteilijaa puolustavasta ja keskustelevasta teesistä. Vakuutun ”tottelemattomuuden” perusteista.

Rantasen päätöksen syynä on ollut se, että tiukan aiherajauksen myötä taiteilijalle on jätetty pelkkä käsityö.

Ajatuksia on pyörryttävän paljon, montaa niistä tekisi mieli jäädä maistelemaan, mutta seuraava käy jo kannoille. Rantasen kirjaimet ovat ilmeisen harkitusti ei-sinisiä, ja lauseet näyttävät tiiviisti toisiinsa sidottuina kuin tietäjän tauottomalta ja yksiääniseltä laululta. Katsoin oikeudekseni nostaa kirjainnuotistosta yhden tahdin sanat: ”holvimainen läpitunkematon sininen”. Se kuulostaa joltakin ikiaikaiselta sielun alkuaineelta.

Rantasen mietteet vetävät viimeisen vedon rinnallaan oleviin teoksiin, pakottavat huoneellisen teoksia keskustelemaan keskenään.

Minna Polus
Kirjoittaja opiskelee taiteen tutkimuksen laitoksella Helsingissä.

Palaa otsikoihin



Poutapilvi web design - P4 - julkaisujärjestelmä