Kuvamatka Prahan biennaaliin

Tämänvuotinen biennaali ei saanut ainakaan tshekkiläisiltä taidekriitikoilta kovin hyvää vastaanottoa. Tuntui siltä, että valitut parikymmentä teemaa aina Glokaaleista outsidereista ja Tarinankertojista Balttilaisiin mytologioihin ja Itä-Euroopan kineettiseen taiteeseen lupasivat enemmän kuin itse näyttely pystyi antamaan.

Praguebiennale 3

Karlinin teollisuushalli, Praha 24.5.– 16.9.2007

Prahan biennaali on jo vakiintunut taidetapahtuma, jolla alkaa olla oma luonteensa. Sen julistetun epämuodollisuuden ja näennäisen avoimuuden taustalla voidaan nähdä Flash Artin johtajan ja kustantajan Carlo Politin pyrkimykset valjastaa taidemarkkinoille Keski- ja Itä-Euroopan taidepiirit.

Tämänvuotinen biennaali ei saanut ainakaan tshekkiläisiltä taidekriitikoilta kovin hyvää vastaanottoa. Huomattiin, että Tshekin puolelta valintoihin vaikuttavat koko ajan samat kuraattorit. Heistä puolet ovat taiteilijoita, jotka osallistuvat näyttelyyn myös itse. Tuntui siltä, että valitut parikymmentä teemaa aina Glokaaleista outsidereista ja Tarinankertojista Balttilaisiin mytologioihin ja Itä-Euroopan kineettiseen taiteeseen lupasivat enemmän kuin itse näyttely pystyi antamaan. Tarjonta vaikutti enimmäkseen keskinkertaiselta tai sitä heikommalta.

Ensi vuonna on Tshekin nykytaiteen taiteen museon (NG) vuoro järjestää oma kilpaileva quadtriennaale, ja koittaa vertailun aika.

Aleksei Chebykin asuu Kaliningradissa, joka on venäläinen saareke Puolan rannikolla. Digitaalisesti taitavasti manipuloidussa kuvasarjassa hän ironisoi eri maiden kulttuurisia juuria ja nousevaa militantismia sekä siihen liittyviä terrorismin uhkakuvia. Osasto: Schengen: Kosovosta Kaliningradiin (kuraattori Aaron Moulton).

Belgialaisen Matthieu Ronssen teokset olivat niitä maalauksia, jotka kiinnostivat minua. Hänen asiallinen otteensa on sukua alankomaiselle maalaustaiteelle. Osasto: Laajentunut maalaustaide 2 (kuraattorit Helena Kontova ja Giancarlo Politi).

Jukka Korkeila oli ainoa suomalainen taiteilija, joka oli kutsuttu biennaaliin. Hänen suoraan ripustuspaneelille maalattu teoksensa oli tyypillistä Korkeilaa. Paikka ei kuitenkaan tehnyt oikeutta teokselle: katsomisetäisyys jäi liian lyhyeksi, hänen sanomansakin tuntui tässä yhteydessä yksinäiseltä ja vieraalta. Osasto: Fuck off Macho Painter (kuraattori Andreas Schlaegel).

Damian Le Bas edustaa ”epävirallista englantilaista taidetta”. Hänen osallistuva naivisminsa herätti huomioni kollaasitekniikalla, joka muistutti vähän koulutehtäviä, kuitenkin positiivisessa mielessä. Teokset poikkesivat edukseen massasta.

Little Warsaw on Budapestilainen taiteilijaryhmä, joka on kiinnostunut siitä, miksi heidän nuoruutensa sosialismissa meni niin kun meni. Kuka sen varasti? Osasto: Muutoksen monumentti, Fragmentti numero 5. (kuraattorit Vit Havranek ja Zbynek Baladran)

Michael Cernucák on nuori Slovakialainen taiteilija, jonka maalaukset tulkitsevat uutisia, Tv-mediaa ja sen viestejä kriittisesti, ilman suuria emootioita. Osasto: Lemon Bar – Paikkasidonnaista ja kontekstispesifiä taidetta Slovakiasta (kuraattorit Juraj Carny and Lydia Pribisova).

Petr Rehor
Kirjoittaja on Espoossa asuva taiteilija ja kriitikko. Kaikki kuvat kirjoittajan.

Palaa otsikoihin