Tulosta sivuPääkirjoitus 4-07

Pk-vaaka

Puolivälin krouvista

Haloo, haloo, kuuleeko kukaan. Istun täällä norsunluutornin kuudennessa kerroksessa. Täältä näkee kauas. Näkee Venetsian mainingit, Kasselin tyrskyt, Baselin vilja-aitan ja kotoisten kesänäyttelyiden satoisan pellon. Niin, niin, näkymät ovat hyvät, mutta miten ihmeessä täältä pääsee alas!

Lehden tekeminen on välillä yksinäistä puuhaa, mutta onneksi informaatio aina silloin tällöin virtaa myös tähän suuntaan. Eniten kommentteja on tullut vuodentakaisesta biotaidenumerosta ja sen kannessa olleesta Tea Mäkipään teoksesta, siis siitä, jossa listattiin ekologisen elämän kymmenen käskyä. Erityisesti lukijat ihmettelivät, miksi muovitettu lehti kehottaa välttämään turhia pakkauksia.

Aivan! Jouduimme katsomaan itseämme silmiin. Siellähän se malka monesti on. Nyt olemme pärjänneet ilman lisäpaketointia. Jatkossa mietimme vielä pitäisikö kansimateriaali muuttaa postin käsittelyä paremmin kestäväksi. Niin, mitä mieltä olette? Taide-lehden nettisivuilla olevaan palaute-laatikkoon voi muutenkin heittää kommentteja tai laittaa vaikka juttutoivomuksia.

Alkukesästä usutimme lukijoita kertomaan kesänäyttelykokemuksistaan. Ajatuksena oli lisätä silmiä ja korvia ympäri maata. Vaikuttavatkin näyttelyt ja tapahtumat kun jäävät helposti meiltä noteeraamatta. Sitä paitsi moni teistä on varsin teräväkatseinen taiteen tuntija.

No, tosi huono idea. Vastauksia tuli vain muutama. Kuka sitä jaksaa elämystään analysoida, varsinkaan kesällä. Ja ilmaiseksi. Meidän työtämmehän se on. Teimme siis työtä käskettyä.

Soittokierros satunnaisesti valituille lukijoillemme tuotti jo parempaa tulosta, vaikka moni nautti kesästä aivan muulla tavalla kuin taidetta katsoen. Kiitos kaikille vastaajille hyvin perustelluista ja kiinnostavista näkökulmista!

Aloittaessani Taide-lehden pestini peräänkuulutin kansainvälisyyttä ja uusia teoreettisia avauksia. Näin kauden puolivälissä tavoitteet ovat tarkentuneet. Kuvallisuus tuntuu nyt entistä tärkeämmältä, samoin juttujen luettavuus ja kiinnostavien kärkien esille kaivaminen. Erilaisten ilmiöiden tarkkanenäinen haistelu ja perusteellinen mutustelu olisivat myös paikallaan.

Taide-lehti on kyllä ottanut kantaa taiteilijoiden ja muiden apurahansaajien työttömyysturvaan. On puhuttu maalaustaiteen uudesta tulemisesta, dialogisesta estetiikasta, melankoliasta ja monista muista teemoista.

Tässä numerossa katsotaan Japaniin. Tutkija Minna Eväsoja, taiteilija Kalle Lampela ja Teevieraamme, Japanin Suomi-instituutin hommista juuri palannut Heli Lampi avaavat reittejä tähän nousevan auringon, manga-sarjakuvien ja kapselihotellien luvattuun mahan.

Taiteen temaattista ydintä on siis kasvatettu, mutta kovin kauas lähtölaiturista ei vielä ole päästy. Vanha ja kunniakas alus kun on hidas kääntymään. Sitä paitsi laiturilla on aina porukkaa, jonka mielestä on ihan turha yrittää merta, tai siis sitä laituria edemmäksi kalaan.

Varovaisuus voi olla valttia, mutta eikö taide ole aina uuteen heittäytymistä, kokeiluja, riskejä, visioita, hullaantumista? Ja leppoisaa keinuntaa taiteen aavalla ulapalla. Sitä toivoisin Taiteenkin olevan.

Arja Elovirta


Poutapilvi web design - P4 - julkaisujärjestelmä