Tulosta sivuArtikkelit 4-08

MS.360degreeroomforallcolours
Olafur Eliasson, 360° room for all colours, 2002. Ruostumaton teräs, projisointikalvo, loisteputki, puu ja ohjausyksikkö. 320 x 815 x 815 cm. Yksityiskokoelma; Courtesy Tanya Bonakdar Gallery, New York.
Installaatio kuvattu Take yout time -näyttelyssä 2008. Kuva: Matthew Septimus. Courtesy of MoMA and P.S.1. © 2008 Olafur Eliasson.

Olafur Eliasson
Showmies, jolla on sanottavaa

Vesiputous kohisee Brooklyn Bridgen alla, MoMA:ssa keltainen valo imee värin katsojien kasvoista ja vaatteista, Queensissä, yhdessä PS1:n pimeässä huoneessa väreilee sateenkaari. Tanskalais-islantilaisen Olafur Eliassonin retrospektiivinen näyttely oli saapunut New Yorkiin.

Teksti: Hanna Johansson

Viitisen vuotta sitten kirjoitin artikkelin, jonka otsikko oli Olafur Eliassonin sääoppi (Taide 6/2003). Teksti syntyi spontaanina kommenttina Lontoossa, Tate Modernissa näkemääni The Weather Projectiin, joka mielestäni otti hienosti kantaa elämänmuotoamme koskeviin peruskysymyksiin: mikä on luonnon ja teknologian suhde? Entä miten luonto ja teknologia ovat suhteessa representaatioon ja sen rajoihin?


The Weather Project teki minusta hetkessä Olafur Eliassonin fanin. Vieraillessani äskettäin New Yorkissa vakuutun, että en ollut ainoa.

Kevätkesällä MoMA:n ja P.S.1:n tiloihin levittäytynyt Take your time oli viime syksynä San Franciscossa nähdyn näyttelykokonaisuuden laajennettu versio. Kuraattorit Roxana Marcoci ja Klaus Biesenbach kuvailivat sitä oppineeksi retrospektiiviksi, kokeelliseksi paikaksi ja laboratorioksi.


Mukana oli laaja otos Eliassonin suosimista aihepiireistä, materiaaleista ja teknisistä ratkaisuista, mutta ei yhtään sellaista pitkälle vietyä kokonaisuutta kuin esimerkiksi The Weather Project Lontoossa tai yhdessä zürichiläisen maisema-arkkitehti Günther Vogtin kanssa toteutettu The mediated motion (2001), jossa teoksen tuoksut, sumut, vedet, kasvit ja maa-aines levittäytyivät Bregenzin Taidehallin kaikkiin neljään kerrokseen. Ylimmässä riippusilta vei sumuisen tilan halki.


NettiArjaNY 028
Olafur Eliasson, Beauty, 1993. Fresnell-lamppu, vesi, suuttimet, letku, puu ja pumppu, koko vaihtelee. The Museum of Contemporary Art, Los Angeles, purchased with funds provided by Paul Frankel.
Kuva: Arja Elovirta. Courtesy of MoMA and P.S.1. © 2008 Olafur Eliasson.

Eliasson on työskennellyt taiteilijana vuodesta 1993. Uransa alusta hänet muistetaan ensisijaisesti toisen kotimaansa, Islannin maisemia esittävistä valokuvista, joita oli esillä P.S.1:ssä, nyt suurina sarjoina. Ja hänen ensimmäinen merkittävä ilmiöinstallaationsa Beauty (1993) oli yksi New Yorkin näyttelyiden helmistä.


P.S.1:n hämärässä kellarihuoneessa katonrajaan sijoitetusta reikäisestä putkesta tippui tasaisesti vesihöyryä, johon suunnatut lamput synnyttivät vesiseinämään tietystä katselukulmasta sateenkaaren. Beautyn erityisyys ei niinkään ole sen ”kauneudessa” vaan siinä mutkattomassa tavassa, jolla se nostaa esiin veden, valon ja niistä yhdessä syntyvän ilmiön – ja siinä, että teos samalla näyttää kuinka tuo ilmiö syntyy.


Lontoossa näkemäni The Weather Projectin jälkeen Eliassonin värillisellä valolla ja peileillä muunnetuista ympäristöistä sekä luonnonelementtien ja -ilmiöiden varaan rakennetuista teoksista on tullut taidemaailman kuumaa tavaraa. Tällä hetkellä Berliinissä sijaitseva The Werkstatt & Büro Olafur Eliasson työllistää runsaat kolmekymmentä eri alan asiantuntijaa, jotka tuottavat projekteja ja näyttelyitä hurjalla tahdilla eri puolille maailmaa.


Jo Take your time -näyttelyiden toteuttaminen on vaatinut taiteilijalta ja hänen studioltaan huomattavan työpanoksen. Kun tähän vielä lisätään tanskalaisen viime vuosien aikana tekemät kaikki muut teokset ja suunnitelmat, voi syyllä kysyä: miten nämä kaikki hankkeet syntyvät? Ihmetellä saattaa myös sitä, mihin vuonna 1967 syntyneen taiteilijan maailmanvalloitus ja sitä siivittävä ylenpalttinen ihailu viime kädessä perustuvat.


Hämmästelylle antaa lisäpontta kesäkuun lopussa avautuneet The New York City Waterfallsit Manhattanin eteläkärkeä ympäröivissä vesissä. Nämä neljä vesiputousta takaavat, että Eliassonin nimi kaikuu Manhattanin saarella ja sen ympäristössä pitkälle syksyyn, kauan MoMA:n ja P.S.1:n näyttelyiden jo sulkeuduttua.


Netti-Takeyourtime
Olafur Eliasson, Take your time, 2008. Peilikalvo, alumiini, teräs, moottori ja ohjausyksikkö, koko vaihtelee. Courtesy of the artist, Tanya Bonakdar Gallery, New York, and neugerriemschneider, Berlin. Installaationäkymä P.S.1:stä. Kuva: Matthew Septimus. Courtesy of MoMA and P.S.1.© 2008 Olafur Eliasson.

Eliassonin tavaramerkkiin on jo pitkään kuulunut suuren mittakaavan työstäminen, ja paikallinen media mainostaa New Yorkin vesiputouksia taiteilijan suurimmaksi installaatioksi – niin kuin asiaan kuuluu. Suuri koko ei kuitenkaan ole avain Eliassonin menestykseen, eikä varsinkaan hänen teostensa merkityksiin.


Monet hänen parhaista oivalluksistaan ovat vaatineet toteutuakseen vain pienen fyysisen mittakaavan, kuten esimerkiksi Take your time -näyttelyluettelon kansikuvaksi päätynyt Sunset kaleidoscope vuodelta 2005.


Se on katsojan naaman kokoon sopiva kineettinen teos, jossa keinotekoisen auringon (pyöreän keltaisen lasisuotimen) kierto ja sen peilautuminen muuttaa alati ikkunasta avautuvaa kaupunkinäkymää. Toinen Eliassonin heliotrooppiseen aurinkoteosten sarjaan lukeutuva työ, Your sun machine (1997) oli puolestaan vain gallerian kattoon tehty parikymmensenttinen pyöreä aukko, josta päivänvalo pääsi huoneeseen.


Eliassonin teoksissa oleellisinta onkin havaitsevan ja ajallisen subjektin suhde jatkuvasti muuttuvaan ympäristöönsä, kuten Daniel Birnbaum Take your time -luettelossa toteaa. Tässä mielessä koko on suhteellinen käsite ja määriteltävissä ainoastaan katsojan kokemuksen ja havainnon kautta.

LUE LISÄÄ TAIDE 4/08


Kirjoittaja on helsinkiläinen taidehistorioitsija.

Poutapilvi web design - P4 - julkaisujärjestelmä