Tulosta sivuCheckpoint Taava 4-08

Taavapalkki-top




"Mad Tracey from Margate"


taavakasvotBrittitaiteilija Tracey Emin, 45, on kuluneen kesän aikana haastanut kansainvälisen taidemaailman ja lehdistön analysoimaan koko tähänastista taiteellista tuotantoaan. Kyseessä on Eminin ensimmäinen retrospektiivi, joka on esillä Scottish National Gallery of Modern Artissa Edinburghissa 9. marraskuuta asti. Se on myös ensimmäinen YBA (Young British Artists) -sukupolvea edustavan taiteilijan retrospektiivi. Emin on kiistatta noussut tämän viimeiset kaksikymmentä vuotta brittinykytaidetta dominoineen taiteilijapolven tunnetuimmaksi naishahmoksi.


Ei ole yllättävää, että näyttely on herättänyt ristiriitaisia reaktioita. Emin on ristiriitainen persoona, ja tämä persoona vuorostaan on hänen koko taiteensa perusta. Emin applikoi, installoi, valokuvaa, piirtää ja kirjoittaa tavattoman suorasukaisesti oman elämänsä tapahtumista ja traumoista: holtittomasta juomisesta ja tupakoinnista, irronneista hampaista, seksuaalisesta hyväksikäytöstä lapsena, raiskauksista, aborteista ja samanaikaisesta lapsen saannin kaipuusta.


”Mad Tracey from Margate” näyttää kovin usein saavan melodramaattisen, sentimentaalisen ja julkisuushakuisen ekshibitionistin leiman. Lempinimi on taiteilijan itsensä antama, Margate puolestaan englantilainen rantalomakaupunki, jossa turkkilaisen isän hylkäämä tytär kasvoi hyvin niukoissa oloissa kaksoisveljen ja brittiäidin kanssa.


Konservatiivisen The Times -lehden kriitikko Frank Whitford valitti artikkelissaan 10.8.2008, ettei voi toistaa Eminin teoksissaan käyttämiä sanoja koska kirjoittaa perhelehteen, ja että missä tahansa muussa kuin galleriaympäristössä taiteilijan teokset luokiteltaisiin pornografiaksi. Lisäksi jotkut Eminin applikoimat quiltit* vaikuttivat Whitfordin mielestä Touretten syndroomasta kärsivän henkilön tekemiltä (nämä potilaat kuulemma tuottavat rivoa puhetta pakonomaisesti).


The Guardianin kriitikko Laura Cumming otsikoi varsin murskaavan kritiikkinsä: ”On aika pedata sänkysi, Tracey” viitaten Eminin ready made -tyyppiseen Turner-palkintoehdokasteokseen vuodelta 1999.


Erityisesti tuosta vuodesta lähtien, jonotettuani Lontoon Tate Galleryyn katsomaan Eminin supersotkuista, erilaisia eritteitä ja jäänteitä sisältävää My Bed -teosta olen miettinyt, mitä Margaten maanisesta itsepaljastajasta pitäisi ajatella. Olisiko kyseessä jonkinlainen hyvä jätkä -strategia, myyttisen maskulinistisen boheemitaiteilijaroolin ottaminen?


En ole käynyt retrospektiivissa tähän mennessä, mutta mielipiteeni taiteilijasta on kypsynyt, erityisesti luettuani hänen omaelämäkerrallisen teoksensa Strangeland (2005). Teksti on tärkeä osa Eminin taiteilijuutta, ja hän yhdistelee sitä luovasti kaikkiin muihin ilmaisumuotoihinsa.


Kyllä! Tracey on narsistinen, ekshibitionistinen, monien mielestä alatyylinen ja traumoissaan uiva, mutta hän on sitä aseistariisuvan rehellisellä tavalla. Melkein kaikki tämä näyttää olevan noteeraamisen arvoiseksi muuntuvaa taidetta. Maskuliinisuudesta hän kirjoittaa Strangelandissa: ”– – minulla on enemmän testosteronia oikeassa jalassani kuin useimmilla miehillä virtaa koko ruumiissaan.” Ja lisäksi: ”Se ettei ole syntynyt munallisena ei tarkoita sitä, ettei olisi munaa.”


Taava Koskinen

*quiltti on eräänlainen tilkkutyö


Poutapilvi web design - P4 - julkaisujärjestelmä