Tulosta sivuKritiikit 4-08

29.10.2008 11.42

Freudia tarjottimella – Tapio Tuominen, Henna Pohjola, Tarmo Paunu ja Vály Sándor

Pir-tapio peraspera2Freudin aikaan oli kaksi asiaa, joista ei puhuttu: raha ja seksi. Nythän ei muusta puhutakaan.

Pir-tapio peraspera2
Tapio Tuominen, Per aspera 2.

Freudia tarjottimella

Tapio Tuominen: Perversioita ja nihilismin paloa
Galleria Huuto, Helsinki, 6.8.–17.8.2008


Henna Pohjola: Piirustuksia
Galleria Heino, Helsinki, 2.8.–24.8.2008


Tarmo Paunu: Meritursas ja muita maalauksia
Korjaamo Galleria, Helsinki, 9.8.–14.9.2008


Sándor Vály: Bruegel variations – piano and sampleworks
Temppeliaukion kirkko, Helsinki, kantaesitys 21.8.2008


Kaviot kipinöivät ja nahkapanssarit pauhasivat Tapio Tuomisen Perversioita ja nihilismin paloa -näyttelyssä. Tuominen tutkii seksurrealisesti `maskulliinisuutta`. Tutkimukset ovat osoittaneet, että kulli on miehen torpedo ja pistolero. Natsikypäräiset barokkisotilaat pursuilevat fasistisen nuorekasta himobodattua voimaa wagneriaanisessa überlandiassa, jonka sotaorgioissa irstaus on hyve ja naisille ei unohdeta ruoskaa. Vapauden patsas on huoristunut ja persepuupit louhivat toisiaan ydinpilvessä. Tuominen on tekemässä väitöskirjaa surrealismista, joka hänen mukaansa on hyvin torjuttua Suomessa.


Maalaukset ovat tarkasti maalattuja, suuria ja tarkoituksellisen korskeita. Sigmund Freud mussuttelee kaatuneen sotilaan sisälmyksiä eräässä kalervopalsamaisessa työssä. Sigmund löytää peräsuolesta halun ja torjunnan vakion: Mitä suurempi halu, sitä suurempi torjunta. Tämä "Liebestrauma" löytyy Tuomisen jokerinaamaisista Michelangelo-aatameista, jotka tunkevat sormiaan toistensa silmiin.


Ajatelkaapa kirkonmiesten ääretöntä homovihaa... mikä homohimo siihen kätkeytyykään – jos ukkofreudiin on uskomista. Kirkot ja sotalaitokset kätkevät jonkun mystisen miesperversion. Tällaisten sivilisaation pimeitten läävien selvitys kuuluukin juuri undergroundille, koska viralliset instituutiot torjuvat sen tutkimuksen, vaikka haluaisivatkin! Toisaalta Freudin aikaan oli kaksi asiaa, joista ei puhuttu: raha ja seksi. Nythän ei muusta puhutakaan.


Pir-netti-tapio-terapiassa
Tapio Tuominen, Terapiassa.

Tuomisen taide jatkaa sellaisen oksan sahaamista, jonka luuli jo katkenneen kuusikymmentäluvun Markus Heikkeröön, mutta nykyinen muovihillotodellisuus lyökin surrealismin laudalta. Palsa ennusti että tulevaisuuden mainoksessa "missi ulostaa suklaata ja syö sitä nautiskellen." Tuominen fraseeraa kuitenkin hahmojaan hyvin etäännytetyssä maisemassa, eikä `markkina-anaalyysiä` löydy, paitsi synkässä maalauksessa Baabelin öljyportto on viittaus Irakiin. Itse asiassa Tuomisen maalaukset eivät oikeastaan olekaan surrealismia, vaan allegorisia ooppera-kohtauksia Siegmund-tarustoista.


Symbolit ja hahmot voisivat viitata enemmän nykypäivän halupolitiikkaan. Kulli kiiltävästi pystyssä karauttavan kentaurin sm-kaasunaamarin alta voisi paljastua Kataisen kasvot tai jonkun muun porvarin, jonka pusuna on aina pommi: Lupauksen ja kiellon dilemma. Tai Vanhanen ja Kanerva näpelöimässä toistensa nännyköitä salonkityyliin ja imemään kansaa kuiviin! Entäs entisen kulttuuriministerin povi- ja kurvipolitiikka? Tuomisen rensseleissä on Otto Dix -moralismia, kristillis-patrioottisen klassismin groteskia pilkkaa, mutta niistä puuttuu Salvador Dalin huuli.          


Kullit olivat kovina Uudenmaankadulla myös kadun toisella puolella Galleria Heinossa, jossa Henna Pohjolan (1976) nuoret mallipojat oli pistetty tyylikkäästi sohottelemaan klittereitään suoraan sepaluksista kohden Kiasmaa! Suoraan netistä kaapattujen pornokuvien jäljentäminen taitavasti vieraannutetuiksi nykytaiteen herkuiksi onkin näköjään ainut, joka herättää turteitten yöstä. Tässä ei tarvita torjuntaa, koska halun representaatio on nyt in.


Mozartia octopussy -liemessä


Tarmo Paunun (1971) pensseli suihki vallattomasti uudessa Korjaamon galleriassa esiin iloisen alitajunnan. Hänen transsymbolistiset maalauksensa ovat täynnä ihmisiä, eläimiä ja ihmiselukoita. Vulvat ja penikset sulautuvat yhteen tässä kuvaliemessä. Paunu maalaa myös vertauksellisesti, mutta ekspressionistisesti. Hän ikään kuin vasurilla heilauttaa kankaalle sattumanvaraisia hahmoja, jotka lapsenomaisen raikulisti virnistellen muuntaleikse muotoaan. Ne ovat erinomaisia `huonomaalauksia`, joissa kaikki lipsuu kuten mieli tekee.


Joskus maalaukset paksuuntuvat laavamaisesti tukkoon, parhaimmillaan ne ovat luonnosmaisessa huolettomuudessaan ja riekkuvissa väreissään. Välillä eletään kuin meressä, toisinaan avaruudessa.


Pir-Meritursas185x155cm
Tarmo Paunu: Meritursas, 185 x 155 cm.

Paunu transferoi halujaan unipaletilla ja myllertää sekaisin miehen ja naisen myyttejä. Hedelmällistä pursuavuutta edustavissa monirintaisesta pariskunnasta naisellisella osastolla ovat paprikanännit. Paunu käyttää elokuvallisia muistoja: hupaisassa maalauksessa valtava meduusa nielaisee laivan kuten Johnny Deppin Karibianmeren merirosvoissa. Tarmo on joskus sanonut, että hän on "spiritual bastard", Tauno Palon ja Wolfgang v. Goethen lapsi. Itse asiassa Hannu Salama oli hänen steppi-isänsä.


Pir-Meduusa155x185cm
Tarmo Paunu, Meduusa, 155 x 185 cm.

Kultatukkainen Mozart ui punaisessa meressä, jossa hai syö Jeesuksen luurangoksi. Jumalan tappaminen oli modernin ihmisen suurin ylpeyden aihe ja kun siitä saatiin tarpeekseen, tuhotaan nyt luonto. Paunu uskoo hindulaisiin monikäsijumaluuksiin ja henkiseen karmaralliin, missä palkintona hyvistä teoista voi olla tuhatvuotinen apuraha tai bestiaalisesta käytöksestä seuraava elämä sikalassa.


Bruegelia sävelkattilassa


Temppeliaukion hyväakustisessa kivipadassa kypsyi harvinainen poikkitaiteellinen esitys: Sándor Vály (1968), unkarilaissyntyinen, mutta hyvin suomalaistunut muusikko-taiteilija esitti variaationsa Pieter Bruegelin maalauksista, jotka olivat avautuneet Pradon museossa ilmestyksenomaisesti musiikkina Vályn silmiin. Hän oli sitten pisteyttänyt Bruegelin komposition sadat ihmishahmot ja sovittanut ne nuoteiksi, jotka nyt esitettiin pianolla ja samplerillä. Kompositiohan on sama sana niin säveltämisessä kuin kuvanteossa ja siihenhän teoksen vaikutus perustuu. Andrei Tarkovski ihasteli myös Bruegelin rakennetta ja käytti Solariksessaan talvista kylämaisemaa.


Yksitoista mykistävää panoraamaa ihmiselämästä, leikit, häät, sodat, sokeiden saattue saivat värisyttävän tulkinnan Éva Polgárin pianon soitosta. Musiikki oli aleatorista, mutta yllättävän kuvailevaa niin pahassa kuin pyhässä. Vály itse soitti samplerilla oikukkaammat versiot samoista aiheista. Kuvat ja nuotitusprosessi oli heijastettu kirkon estradille tuottaen silmän ja korvan, keskiajan ja nykyajan yhteyden. "Dada saapui kirkkoon", totesi kompositööri.


Erkki Pirtola


Ks. Sándor Vály, Bruegel variations:


valy.tenger.hu/2007/bruegel_variations.htm valy.tenger.hu/2007/partitures.htm


www.youtube.com/watch?v=Wd644yq-aWc www.youtube.com/watch?v=IrBVJ3vtyig


Palaa otsikoihin | 0 Kommenttia | Kommentoi


Nimimerkki
Otsikko
Kommentti *
Älä täytä
Tähdellä (*) merkityt kentät ovat pakollisia
Ei kommentteja


Poutapilvi web design - P4 - julkaisujärjestelmä