Tulosta sivuKritiikit 4-08

29.10.2008 13.00

Paremman maailman tekijät? – Mäntän kuvataideviikot

Mant-yleisTaiteilija Veli Granön Mänttään kokoamassa kuvataideviikkojen näyttelyssä oli mukana ennätysmäärä taiteilijoita.

Mant-yleis
Etualalla: Satu-Minna Suorajärvi, Minuuden vaihtuva vaateparsi, 2007. Hartsi, silikoni ja luonnonhius, korkeus 95 cm. Taustalla Henry Wuorila-Stenbergin maalaukset ja tilan perällä Antti Ratalahden Maisema, 2002. Kuva: Arja Elovirta.

Paremman maailman tekijät?

Ihmisyyden taito
Mäntän kuvataideviikot 2008
Pekilo, Mänttä, 15.6.–17.8.2008


Taiteilija Veli Granön Mänttään kokoamassa kuvataideviikkojen näyttelyssä taiteilijoita on peräti kolmannes enemmän kuin aiempina vuosina. Moni on tätä kritisoinut ja kokenut teosten kaipaavan ilmaa ja tilaa enemmän. Minusta Pekilo ei kuitenkaan vaikuta ahdetulta – se hengittää ja voimavirrat liikkuvat, ehkä juuri hienosti oivaltavan ripustuksen ansiosta.


Tilojen ja teosten rinnastuksien kautta Granö on luonut vaikuttavia kokonaisuuksia. Heti sisään tullessa on dramaattisen kokonaisuus, jossa ihminen on paljaana, riisuttuna kaikesta. Henry Wuorila-Stenbergin intensiiviset maalaukset Romahdus ja Omakuva sairaana, ovat taustana Satu-Minna Suojärven veistokselle Minuuden vaihtuva vaateparsi, Elina Merenmiehen maalaus tuo voimakkaan lisän tähän kokonaisuuden. Tilassa kaukana, silti samanaikaisesti hahmotettavissa, on Antti Ratalahden suuri, oranssi alkuräjähdykseen ajatukset vievä teos. Villu Jaanisoon autonkumeista rakennettu valtava ihmistä muistuttava hahmo korostaa kokonaisuuden tunnelatausta.


Heterogeeninen taiteilijajoukko tuo näyttelyyn rikkautta, erilaisuudet antavat sille särmää ja elämää. Eri-ikäiset taiteilijat on sijoitettu rintarinnan, mutta sukupolvien välisestä kuilusta näytä olevan tietoakaan. Sampsa Virkajärven video ja Olavi Pajulahden akryylistä, hiekasta ja maasta tekemä Terra Cognita puhuvat yhdessä samaa kieltä, kuten myös Matti Kujasalon, Marika Mäkelän ja Antti Ojan teokset. Ilkka-Juhani Takalo-Eskola oli tehnyt suuren vaikuttava kollaasiteoksen näyttelyyn.


Mant-netti-Anna Tuori
Anna Tuori, Guilty. 2008. Öljy MDF-levylle, 50 x 60 cm.
Voisi sanoa, että Pekilossa juhlitaan maalaustaidetta, niin paljon ja niin hienoja maalareita mahtuu joukkoon. Annan Tuorin uudet teokset ovat viestejä pelottavan todellisuuden satumaasta. Nuorina tulokkaina Pauliina Järvinen, Samppa Törmälehto ja moni muu takaavat maalaustaiteen aseman tulevaisuudessakin.


Pekilon lisäksi näyttely levittäytyy pihalle, järvelle ja Mäntän kirkkoonkin, jossa istuvat Kerttu Horilan keramiikkaihmiset, niin ihmisenkaltaisina, että kirkossakävijät erehtyvät puhuttelemaan heitä, esimerkiksi kehottamalla keramiikkatyttöä ottamaan tikkukaramellin pois suusta ja lopettamaan kännykän räpelöimisen pyhässä tilassa. Kirkkosali keraamisine hahmoineen on vaikuttava installaatio.


Mant-netti-Kerttu Horila
Kerttu Horila: Veistoksia, 2008. Keramiikka, engobe, akryyli. Sijainti: Mäntän kirkko. Kuva: Timo Nieminen.

Granö valitsema näyttelyn otsikko on Ihmisyyden taito. Teeman kautta hän kysyy, onko ihmisyys ylipäätään mahdollista, myötäsyntyistä vai onko se opeteltua. Ajankohtainen kysymys aikana, jolloin inhimilliset arvot näyttävät olevan lähinnä vain heikosti kulttuurin päälle liimattuja.


Yksi puhutuimmista taiteen yhteiskunnallisista merkityksistä on ollut näkemys taiteesta ”vapaana vyöhykkeenä” eli alueena, jossa maailman paha ei määrää, rajoita ja sido. Se on siis eräänlainen paratiisillinen viattomuuden tila, lepohetki hyöty-yhteiskunnan ikeestä.


Viattomuuteen ja vapauteen on vaikea uskoa edes taiteen kentillä. Taiteella on monimuotoinen ja monimutkainen tapa vaikuttaa yhteiskuntaan ja ihmisten ajatteluun. Mustavalkoista tämä ei ole – en usko, että, kenelläkään on hallussaan avainta kaikkeen oikeaan ja hyvään.


Villu Jaanisoo toteaa näyttelyn luettelossa hauskan yksikantaisesti: ”Jos taiteilijoilla olisi enemmän valtaa, he loisivat todennäköisesti huonomman maailman kuin nykyinen. Meissä on yllättävän paljon itsekeskeisiä, yhteistyökyvyttömiä sekopäitä”.


Tuula Karjalainen

Kirjoittaja on helsinkiläinen taidehistorioitsija


Palaa otsikoihin | 0 Kommenttia | Kommentoi


Nimimerkki
Otsikko
Kommentti *
Älä täytä
Tähdellä (*) merkityt kentät ovat pakollisia
Ei kommentteja


Poutapilvi web design - P4 - julkaisujärjestelmä