Tulosta sivuKritiikit 4-08

30.10.2008 9.46

Wilma ihmemaassa – Wilma Hurskainen

Hurskainen-LapsiaikuinenKatsotaanpa: tässä kuvassa on aikuinen, joka teeskentelee olevansa lapsi, joka teeskentelee olevansa aikuinen.

Hurskainen-Lapsiaikuinen
Wilma Hurskainen, Lapsiaikuinen, 2006. Alumiinille pohjustettu kromogeeninen värivedos, 100 x 75cm.

Wilma ihmemaassa


Wilma Hurskainen: Ei nimeä
Valokuvagalleria Hippolyte, Helsinki, 12.9.–5.10.2008

”Katsotaanpa: tässä kuvassa on aikuinen, joka teeskentelee olevansa lapsi, joka teeskentelee olevansa aikuinen. - - - Tämän kuvan lapsiaikuinen näyttää alakuloiselta. Rouvuus ei kai ollutkaan sitä, miksi sitä lapsena luuli. Tai ehkäpä hän on vain keskittynyt manaamaan esiin muistoa: hän on juuri saamassa kiinni jostain…”

Wilma Hurskaisen (1979) näyttely Ei nimeä kertoo lapsiaikuisen menneistä vuosista, joita päivitetään suhteessa nykypäivään. Galleria Hippolyten näyttelyssä on kuvia Hurskaisesta erilaisissa muistokonteksteissa. Erona edellisiin näyttelyihinsä hän ei enää rinnasta vanhoja kuvia tähän päivään, vaan luo erilaisista muistumista uusia kuvia. Rinnastus näkyy kuitenkin tekstin määrässä: lähes jokaisen kuvan vieressä on pitkä tarina, joka taustoittaa kuvaa. Periaatteessa kuva ja tekstit toimisivat erikseenkin, mutta yhdessä ne syventävät toisiaan. Hurskainen sinuttelee rohkeasti kirjoituksissa katsojaa ja ohjaa empimättä myös katsontatapaa.

Tekstin ja kuvan yhdistämisen lisäksi Hurskaisen näyttely viittaa hänen aikaisempaan Growth-projektiinsa (2003–2005) muillakin tavoilla, kuten teemalla ja jopa vaatteilla. Yhdessä teoksessa nuori nainen on käsi kädessä pienen tytön kanssa, jolla on sylissään nukke. Kaikki nämä kolme tyttöä ovat pukeutuneet lähes identtisiin, vanhanaikaisiin laivastoasuihin. Myös Growth-sarjan kuvissa tytöillä on samanlaiset pollyannamaiset laivastoasut. Yhdenmukaiset asusteet liittävät tytöt sukupolvien ketjuun ja kasvuun, joka heiltä saattaisi jäädä huomaamatta ilman näitä kuvia.

Hurskainen-Liisalle
Wilma Hurskainen, Liisalle, 2007. Alumiinille pohjustettu värivedos, 100 x 75cm.
Kasvua käsitellään myös näyttelyn teoksessa Liisalle, jossa taiteilija kirjoittaa Ihmemaan Liisalle kirjeen. Hurskainen tuntuu yhtyvän Liisan järkytykseen kasvusta, johon ei voi itse vaikuttaa. Lapsi huomaa kasvavansa kun kaikki ympärillä pienenee. Samanlaistahan on kaikkien ihmisten muistoissa: lapsuuden maisemiin palatessa kaikki osoittautuu pienemmäksi ja väljähtyneemmäksi. Itsensä tuntee varttuneesi nimenomaan suhteessa lapsuuteen ja niihin käsityksiin, joita muistot herättävät. Ihmemaan Liisakin ihmettelee, onko hän yhä sama Liisa kuin ennen? Hurskainen osallistuu tavallaan Liisan identiteettiongelmaan. Hän istuu aikuisena pienessä leikkimökissä leikkituolilla jalassaan kirkkaan punaiset kengät.

Kuvat saattavat sisältää kaihoa ja menneen ikävöintiä, mutta pikemminkin ne paikallistavat taiteilijan identiteettiä tässä ajassa. Muistelemalla millaista on pukeutua ”rouvan” asuun ja imitoimalla naisellisuutta, taiteilija leikkii edelleen, vaikka on jo ”iso”. Lähes jokainen Hurskaisen muistoista liittyy maailman ja sen vaarojen käsittämiseen leikin kautta. Huumoria unohtamatta.

Viivi Koljonen
Kirjoittaja opiskelee taidehistoriaa Turun yliopistossa

Palaa otsikoihin | 0 Kommenttia | Kommentoi



Poutapilvi web design - P4 - julkaisujärjestelmä