Tulosta sivuKritiikit 4-09

15.1.2010 16.20

Elämä = materia x valo toiseen

Pirtola e=mc2Porttikoivun runkoa kävelevät pikkukengät korkeuksiin viattomuuden ylistykseksi, nurmikolla julistaa Einsteinin yhtälö haloista, kivistä ja lasista: Elämä = materia x valo toiseen.
Pirtola e=mc2
Kari Kärkiluoma: Elämä = materia x valo toiseen.

Elämä = materia x valo toiseen


Taide-Energia
Valomo, Kokemäki, 3.7.– 26.7.2009   

Jo kuudetta kesää on taiteilija-parantaja Kari Kärkiluoma sulauttanut mitä erilaatuisimpia elementtejä asuinpaikalleen Kokemäen Risten kylän vanhaan koulumiljööseen kesänäyttelyiksi. Porttikoivun runkoa kävelevät pikkukengät korkeuksiin viattomuuden ylistykseksi, nurmikolla julistaa Einsteinin yhtälö haloista, kivistä ja lasista: Elämä = materia x valo toiseen!

Kärkiluoma on käsitetaiteilijana omapäinen ajattelija, joka on paennut kulttuuri-inflaatiota syvään korpeen. Näyttelyt heijastelevat isännän julistavuutta ja hän haluaa tehdä ne itsensä näköisiksi asettamalla omia töitään visuaaliseen keskusteluun ihailemiensa taiteilijoitten teosten yhteyteen. Ne tehdään selkänahasta, kierrättämällä ja talkootöillä. Kunta antoi tänä kesänä avustusta ruhtinaalliset 250e.

Joka kesä salit ja piha täyttyvät voimakuvilla. Nytkin sieltä löytyi Kimmo Peltolan sikaflunssa -teos, joka voisi aivan hyvin olla Venetsian biennaalissa. Tiukasti toteutettu  muovikalvolla päällystetty puusta veistetty siantorso teräsvartaassa uhkaa katsojan pulleaa maailmankuvaa. Sikaparkaa on käytetty “systeemin” pilkkahahmona Sikamessiaasta lähtien. Tässä tapauksessa se tuntuu uhrilta, johon systeemi on tunkenut vartaansa!

Luokkahuoneessa opettaa Matti Waskilampi karttakepillä revoluutiota. Hän on harvinaisen art-brut Suomen pinkotaiteen kentässä. Waskilammen groteskisti ilkeilevät öljymaalaukset purevat museorouvia neniin ja huolimatta klassisoivista viittauksista ja porvarillisista kehyksistä, ne eivät pääty Galleloiden viereen. Uusimmassa työssä Barack Obamakin on jo tarttunut aseeseen!

Waskitsan “maalausuutiset” ankkuroituvat tabloidilehtien surrealismiin, ne kritisoivat puhtoista valtaa ja ovat herrahuuto luoville rivoille neroille. Hänen “maalausgrafiikkansa” polykuvasto on uniikki unikirja ajastamme. Huippumaalauksessa Jackson Pollock maalaa USAn lippua intiaanien verellä maahan.

Vanhat koulurakennukset huokuvat valistuksen virsiä, joita Kimmo Ojaniemi säesti mekaanisilla klinksuttimillaan. Häiriö rakenteessa tuottaa härön, joka toistuessaan vie katsojan yli tilan ja ajan Superuniversumiin, olotilaan ennen Big Bangia. Pehmustetulla vessanpöntöllä voi kokea väristyksiä aapäässä ja viritetystä minipianosta harmoniaa yypäässä. Ojaniemi jatkaa käsitteellisemmin Jean Tinguelyn tangeleita, mekaanisen erotiikan ja entropian kollaasiota, joista nousee kipeitä ääniä ja visuaalisia hajuja. Insinöörin tarkkuus ja uskovaisen latteus ylittyy Ojaniemen kuprussa intuitionismiksi, runoudeksi koneesta.

Muita taiteilijoita olivat Heikki Mäki-Tuuri, jonka vanhanajan ekspressionismi sopi hyvin kylänraitin tarinoihin. Satu-Maaria Mäkipuro esitti herkän spirituelleja kuvitustöitä ja Sinikka Heinolla oli esillä luonnonkuiduista “maalautuneita” tauluja. Reijo Saarelaisen maalaukset liiteristä löydetyille kapuloille heijastivat löytämisen riemua.

Erkki Pirtola

Palaa otsikoihin | 0 Kommenttia | Kommentoi



Poutapilvi web design - P4 - julkaisujärjestelmä