Tulosta sivuKritiikit 4-12

14.9.2012 8.55

Vatsa ei tullut vielä täyteen - Gourmet-kesänäyttely

Terhi-Heino-Fish-BurgerKymmenminuuttinen ruoka-aineiden tanssi on valloittavalla tavalla helpon ”ilahduttava” ja samalla omituisesti vatsaa vellotuttava, jopa päätä askarruttava – tulee vakavasti miettineeksi: tämmöistäkö kaikkea ihminen sisällään hyväkseen käyttää?

Anna-Retulainen-(kala)-kuva-Jussi-Tiainen
Anna Retulainen: Kala. Kuva: Jussi Tiainen.

Vatsa ei tullut vielä täyteen


Gourmet, Villa Roosa, Orimattila, 16.6. – 5.8.2012

Orimattilan Käkelän kauniisti säilyneestä kylästä löytyy yksi hyvinkin varteenotettava ja sympaattinen kesänäyttelypaikka: Villa Roosa. Tässä entisessä huopatossutehtaassa tekstiilitaiteilija Maisa Kaarna pyöritti maineikkaita tekstiilitaiteeseen suuntautuneita näyttelyitä 1994–2007. Viimeiset viisi vuotta, uusien omistajien aikana, näyttelyt ovat laajentuneet yleiseen nykytaiteeseen.

Kuitenkin tietty käden taitoja painottava henki leijui varsin vahvana vielä tänä kesänäkin tämän harvinaisen sympaattisen tehdasrakennuksen huoneissa, näyttelyssä, jonka nimi ja sen myötä teema oli Gourmet. Ruoka-asioista oli siis kyse, ja mikäpä olisikaan ajankohtaisempi teema nykymaailmassa, jossa eräs oleellisimmista itsehahmotustavoistamme on ruoan kanssa ronklaaminen. Lukuisten erilaisten ja eri syistä toteutettavien ruokavalioiden lisäksi nykyisen ruokafiksaation ääripäät löytynevät niistä, jotka nokittelevat kaltaisiaan ruoanlaitossa ja ruokailussa ”tekniikoiden” monimutkaisuudella ja harvinaisesti saatavilla aineksilla – ja niistä kuntofriikeistä, jotka näkevät ruokailun vain terveydellisesti tarkasti suunniteltujen grammoissa mitattavien erillisten ruoka-aineiden sisäänsyöttämisenä, inputtina.

Terhi-Heino-Fish-Burger
Terhi Heino: Fish Burger.
No, näyttely sinänsä ei tämmöisiin pohdintoihin oikeastaan osannut johtaa, joten teema ei ole millään muotoa tyhjentynyt – noin niinkuin vinkkinä teemoja janoaville taidemuseoille. Teoksista useissa oli jonkinlainen muodollinen ruoka-aihe, ei sen enempää. Se näyttäytyi vaikkapa kitschmäisen hyväntuulisina koosteina ruoanlaittovälineistä, kuten Sirkka Könösellä tai syvällä maalauksen omassa olemuksessa suunnistavassa taiteilijassa, kuten Anna Retulaisella, jonka maalauksissa nyt sattuu olemaan ruokanakin käytettäviä aineksia – ilman erityistä ruokapoliittista viestiä, vaikka hänet ruoanlaittoon erityistä huomiota kiinnittävänä ihmisenä tunnetaankin.
Susanna Autio, Terhi Heino ja Tytti Korin tekevät nokkelasti huomattuja esineyhdistelmiä tai ruoan näköisveistoksia löydetyistä materiaaleista – tällainen käsitteellis-käsityöläinen yhdisteleminen ja replikoiden tekeminen yllättävästä materiaalista on eräs melko vallitseva nykyisimmän taiteen toimintatapa. Näistä teoksista löytyi sentään myös pyrkimystä vaikuttaa ihmisen ruokasuhteeseen – ruoan näköisyyksillä ja materiaalien olemuksilla pelaamalla. 

Niina Suominen oli tehnyt videoanimaation kuvaten biojätettä, lähinnä ruoka-aineksia, jotka ovat enemmän tai vähemmän tuoreita. Kymmenminuuttinen ruoka-aineiden tanssi on valloittavalla tavalla helpon ”ilahduttava” ja samalla omituisesti vatsaa vellotuttava, jopa päätä askarruttava – tulee vakavasti miettineeksi: tämmöistäkö kaikkea ihminen sisällään hyväkseen käyttää? Harvinainen videoteos sikälikin, että sen katsomisessa ei hetkeäkään pitkästyttänyt. Se oli oikein hyvää, kiitos!

Pessi Rautio

Palaa otsikoihin | 0 Kommenttia | Kommentoi

Ei kommentteja


Poutapilvi web design - P4 - julkaisujärjestelmä