Tulosta sivuPääkirjoitus 4-12

Hulluna vauhtiin ja kauneuteen


Olen nähnyt taidemuseon tulevaisuuden.

Ensimmäisen kerran olen myös nähnyt että teostiedoissa mainitaan taideteoksen huippunopeus – näyttää olevan yleensä päälle 300 km/h.

Kävin nimittäin Espoon modernin taiteen museossa lehdistötilaisuudessa, jossa esiteltiin museon BMW Art Cars -näyttely. Esillä siis tosiaankin on kuusi autoa, tosin kuuluisten ja parin vähemmän kuuluisan taiteilijan maalaamina. Autohan on jo sinällään tietysti eräs muotoilun keskeisimmistä ja haastavimmista kohteista – on siis jotensakin perusteltua laittaa autoja käsittelevä näyttely designpääkaupunkivuonna museoon, joka on tänä vuonna esitellyt myös Futuro-taloa ja palkittua muotoilua pohjoismaista. Ja näissä autoissahan oli siis myös sitä kuvataidetta. Tosin merkittäviksi taideteoksiksi nämä eivät oikein taida koskaan nousta, autot edustivat lähinnä eri maalareiden tunnistettavalla käsialallaan tekemää koristepintaa. Andy Warhol oli tietenkin tajunnut projektin luonteen parhaiten, hän oli saapunut tehtaalle Saksaan, vetäissyt paikalle tilaamistaan maalipurkeista auton täyteen kädenjälkeään puolessa tunnissa.

Kuitenkin juuri näitä taideteoksia on esitelty poikkeuksellisen näkyvästi, muun muassa Lontoon olympialaisissa – sekä New Yorkin ja Bilbaon Guggenheim-museoissa.

Syy EMMAn näyttelyyn kai oli siinä, että BMW on koko Designpääkaupunkivuoden iso yhteistyökumppani, jotain heille oli annettava. Taidemuseo sai hoitaa homman.

Saahan asioita esittää museonäyttelyissä läpipositiivisessa hengessä – muotoilua varsin usein esitetäänkin – mutta harvoin annetaan yhdelle firmalle näin suoraan avaimet käteen.

Joku tietysti sanoo arvanneensa, että vanha kulttuuriväki tietysti tyrmää – jo periaatteesta – tällaisen ”uuden avauksen” ja ”museon rajojen kokeilun”.
Tuskinpa tyrmää niin kovasti, kun vuonna 1998, kun samainen autofirma aiheutti tuohtumusta Helsingin Taidehallissa Kuvataiteen II Biennaalin yhteydessä olleella markkinointimateriaalillaan?

Sponsoroinnin ja uusien yhteistyökuvioiden kehitteleminen ei tietenkään ole huono asia. Ja sitä paitsi uskon, että esimerkiksi BMW saattaa hyvinkin olla suuryrityksenä poikkeuksellisen kulttuuritahtoinen – siis suuryritykseksi. Matkalla on kuitenkin syytä kysyä, antaako tuo kumppanuus yhtä paljon molemmille osapuolille? On siis mietittävä kuinka paljon museon on sitten vastineeksi oltava businesstahtoinen – siis arvostetuksi taidemuseoksi. Ja nousevatko kumppanien imagot tässä yhtä paljon?

Asia ei ollut edes vain periaatteellinen. Kun näyttelyn mediatilaisuuden järjesti museon tiloissa BMW Finlandin käyttämä viestintätoimisto, (jollaisten perimmäisenä tarkoituksena on saada syötettyä mediaan asiakkaittensa kantoja ja näkemyksiä),  niin voidaan arvata, että BMW voi saada viestinsä ja sisältönsä näyttelynsä yhteydessä melko mukavasti eteenpäin.

Mutta mitkä olivat taidemuseon näyttelyyn asemoimat sisällöt? Tiedotteessakin kun teosten taustoja avattiin ihan tähän malliin: ”(Ken) Done koki BMW kilpa-auton ulkoasun uudistuksen valtavana haasteena ja suurena kohteliaisuutena. Donella oli selviä ideoita aivan ensi hetkestä saakka siitä miten hän toteuttaisi oman BMW Art Car -auton. Hän halusi ilmaista suurta kiinnostustaan BMW M3:sta kohtaan, joka merkitsi hänelle sekä nopeutta että korkeaa suorituskykyä.”

Haluaako taidemuseo viestiä tämän päälle vain sen, että yhteistyötä tässä tehdään ja meillä oli kovasti mukavaa projektissa?

Katsokaamme sitä isoa kuvaa: taidemuseoiden tulevaisuus voi siis varsin hyvin olla tämän näköinen. Kun julkisia määrärahoja jatkuvasti leikataan, mistä Valtion taidemuseon hankintarahojen tiputtaminen kolmannekseen on tuore hurja esimerkki, niin yhä useammin nuo sittenkin pääasiassa julkisella rahalla tehdyt ja rahoitetut laitokset toimivat mukavaa kulttuurista prestiisiä tuovina platformeina erilaisille yksityisille toimijoille. Meidän on katsojinakin ehkä totuteltava siihen, että meidän ei tarvitse tyytyä pelkkiin taiteen sisältöihin, vaan saamme kaupanpäällisiksi yhteistyökumppanien ”viestintää”.

Pessi Rautio

Poutapilvi web design - P4 - julkaisujärjestelmä