Tulosta sivuRadikaali konservaattori

Jan1
Kuva: Timo Setälä.

Radikaali-konservaattori


Suomalaisissa taideinstituutioissa napapaikoilla henkilöt vaihtuvat nyt tiuhaan.  Helsingin taidehallin uusi johtaja ei ole ehkä tunnetuimpia. Mutta hän saattaa kohta sellaisia olla, kunhan kuuntelee hänen näkemyksiään kulttuurin viennistä, kansallisuudesta, konservoinnista ja taiteen ymmärtämisestä.


(Katkelma Helsingin Taidehallin uuden johtajan Jan Försterin haastattelusta)


”Tuntuu, että kuvataiteen parissa ihmisillä ei ole sellaisia selkeitä kiinnekohtia, kuin vaikkapa musiikissa, kirjallisuudessa tai elokuvataiteessa, joiden teoksissa sodanjälkeinen yhtenäiskulttuurin aika heijastui, ja joka kuitenkin sitten jossain vaiheessa murtui – tai jatkuu jossain muodossa edelleen, kuten vaikka Aki Kaurismäen elokuvissa. Nuo murrosteoksetkin kuitenkin ymmärretään ja hyväksytään.


Nyt ei oikein tajuta kuvataiteessa niitä teoksia, jotka signaloivat tätä samaa murrosta, kuten joku Mauno Hartmanin musta penkki. Ja niinpä joudutaan toistuvasti keskusteluun, kuten Emma Bohlinin tukkikasa Galleria Sinnen edessä keväällä taas osoitti. Siihen, joka on käyty jo 1960-luvun alussa Kain Tapperin veistosten kanssa. Ei muilla aloilla tarvitse tätä enää joka kerta käydä uudelleen läpi. Osa syystä on varmaan se, että Suomessa visuaalisten taiteiden modernismi ja uudet muodot tulivat vahvasti designin kautta. Sen hyväksyminen ikään kuin riitti, varsinkin kun näiden supestarojen, Franckin, Kaipiaisen tai Wirkkalan lisäksi sitten tuotettiin paljon sellaista heppoisempaa samanhenkistä tavaraa, jolla kuitenkin oli kiva sisustaa.


Tietyllä sukupolvella on jostain syystä kuvataiteen kanssa taustalla aina se ajatus, että heitä vedätetään. Kuvataiteelta puuttuu sellainen suuri mielipidevaikuttaja, joka nostaisi keskustelun pois akateemisista piireistä, joka sanoisi että kuvataide nyt vain on tällaista ja se pitää hyväksyä, ettei aina tarvitsisi keskustella ’onko kanto taidetta’. Muotoilulla ja oopperalla on tällaisia yhteiskunnallisia puolestapuhujia ollut. Pitäisi löytää kuvataiteen evankelista, joku sellainen joka tulee kuitenkin kuvataidemaailman ulkopuolelta.”


Jan2
Kuva: Timo Setälä.


Uuden Guggenheim-ehdotuksen myötä Helsingin poliittiset päättäjät olivat kutsuneet joitakin kuvataidevaikuttajia juttusille, ja uutisten mukaan tilaisuuden jälkeen annettiin vähän sellaista kommenttia, että kuvataidepiirit saivat vihdoinkin vähän kerrottua sitä, mistä on kyse.


”Taidemaailma on aika yksin. Keskustelemme keskenämme, ja viestit ulospäin on aina jonkinlaista puolustautumista tai sitten kitinää rahan puutteesta. Tälläkin Taidehalli-instituutiolla on varmaankin pieni ydinjoukko, ne jotka käyvät katsomassa kaikki näyttelyt. Ei ole monta ihmistä, mutta heidän vaikutus esimerkillään voi olla sitten suuri.”


Pessi Rautio

Poutapilvi web design - P4 - julkaisujärjestelmä