Tulosta sivuKuvataide asemasodassa

M10 gsb hirschhorn thomas ABSCHLAG+artist
Thomas Hirschhorn: Abschlag, 2014.

Kuvataide asemasodassa

Tuskin koskaan kuvataidetapahtuma on kytkeytynyt maailmanpolitiikan ytimeen samoin kuin Manifesta 10 Pietarin Eremitaasissa, venäläisen taiteen pyhäkössä sen 250-vuotisjuhlavuonna. Manifestan merkitystä nostaa sen omakin tausta: kiertävä biennaali perustettiin 20 vuotta sitten kylmän sodan raunioille luomaan idän ja lännen kulttuurista vuoropuhelua nuorten taiteilijoiden kautta. Alkuun hämmennystä herätti se, miten näin vastakkaiset kulttuuri-instituutiot voivat kohdata 73-vuotiaan saksalaisen taidevaikuttajan Kaspar Königin johdolla. Pian, alkuvuonna 2014 asetelma vakavoitui äkkiä potensseihin. 

Voimistunut homofobinen retoriikka ja homopropagandalait Venäjällä nostivat kiihkeitä boikottivetoomuksia Manifesta 10:ä kohtaan. Tuntuvimmin keskustelua siivitti pietarilaisen Chto Delat? -taiteilijaryhmän vetäytyminen. Krimin niemimaan liittäminen Venäjään kiristi tilanteen Manifestan idean irvikuvaksi, missä yhteisessä Euroopassa itä ei tunne länttä eikä länsi itää.

Ennakkoon taiteilijalista herätti kritiikkiä biennaalin idean pettämisestä. Venäjällä irvailtiin Kuolleitten näyttelystä, koska mukana on yhdeksän edesmennyttä taiteilijaa. Monen mielestä mukana on liikaa biennaalien vakionimiä. Königin lausuntoja tulkittiin epäluulolla. Hän esimerkiksi ilmoitti, ettei tulossa ole manifestia, vain ”merkityksellisiä taideteoksia, jotka eivät sorru halpoihin provokaatioihin”. Kun hän korosti kuraattorina tulevansa Eremitaasiin vieraana ja toimivansa isäntien ehdoilla, Manifesta 10:stä epäiltiin tulevan hampaatonta hännystelyä.

Tätä taustaa vasten Manifesta 10 tuleekin väistämättä arvioiduksi yhteiskunnallisen merkityksensä kautta. Joidenkin esteettispainotteisten teosten mukanaoloa on vaikea motivoida päätilassa, hallintorakennuksesta kunnostetussa nykytaiteen siivessä jo tilan kolkkouden takia – työt eivät puhu keskenään. Eremitaasin 350 huoneen labyrinteissä taas monen työn oivaltaminen jää julkaisun varaan.

Kiinnostavimmillaan näyttely tarjoaa useita toistensa kanssa risteäviä fragmentteja, jotka luottavat allegorian voimaan. Kokoavan teeman sijaan ne puhuvat niistä sotilaallisten kriisien, sensuurin ja seksuaalisuuden teemoista, jotka määrittävät tätä päivää erityisesti Venäjällä. Vahvasti latautuneessa ilmapiirissä juuri tästä Manifesta 10:n merkittävyys kumpuaa. Juuri siksi se jää pohdituttamaan enemmän ja pidempään kuin mitä nopeasti avautuvat moralistisen opettavat manifestit voisivat tehdä.

Matisse välittäjänä

Kaspar Königin kuratoriaalinen idea nojaa isäntämuseon vahvuuksiin – vaihtokauppaan, jossa 14 nykytaiteilijan teosta on ”yllättävinä kohtaamisina” Eremitaasin klassisen kokoelman lomassa ja Talvipalatsista lainattu Henri Matisse -kokoelma on johdantona nykytaidesiiven osuudelle. Tämä virittää aikajänteen, jossa Matissen alastomien hahmojen Tanssi (1910) nousee välittäjäksi menneen ja tämän päivän välillä. Berliinin muurin murtuminen toimii vedenjakajana.

Aikoinaan radikaaleja Matissen teoksia päätyi venäläisiin yksityiskokoelmiin ennen 1917 vallankumousta, minkä jälkeen oli vaiheita, jolloin tätä maailman tärkeimpiin kuuluvaa Matisse-kokoelmaa ei voitu esitellä. Nyt Matisse, jolle alaston nainen edusti elämän voimaa, antaa tilaa Talvipalatsissa Marlene Dumas’lle ja Nicole Eisenmanille niin vahvasti, että katsojan on kysyttävä: Mikä on tämän päivän fobioiden taustalla?

Wp dumas marlene IMG 9311
Marlene Dumas'n teoksia Talvipalatsissa.

Olisi tekopyhää syyttää Marlene Dumasia tai kuraattori Königiä nöyristelystä, kun he muuttivat Dumas’n häkellyttävän mustepiirrossarjan nimen Suurmiehiksi (alunperin Suuria homomiehiä). Muotokuvat ja heitä esittelevät tekstit henkilöistä, jotka ovat merkittävästi vaikuttaneet maailman kulttuurin kehitykseen, käsittää 16 miestä. Venäläisiä on seitsemän Gogolista 27-vuotiaaseen Dimitri Chizevskiin, joka menetti vasemman silmänsä homovastaisessa attentaatissa 2013. Tsaikovskin muotokuvassa on sitaatti säveltäjältä: ”Mikään ei ole hedelmättömämpää kuin haluta olla muuta kuin mitä luonnostani olen”.

Nicole Eisenmanin suurkaupunkielämää kuvaavat maalaukset kiteytyvät naisten väliseen seksuaalisuuteen. Nykyisten homopropagandalakien vuoksi alaikäisiä on suojeltava kyltein ja näyttelyn kiertojärjestelyin myös Maria Lassnigin maalauksilta, jotka kuvaavat ruumiillisuutta suorasti ja rehellisesti.

Wolfgang Tillmansin Venäjällä otetut valokuvat lattialla lojuvista vaatteista tai ortodoksisen kirkon heijastumasta vihjaavat post-Pussy Riot-Venäjään, samoin kuin useat muutkin työt Pavel Peppersteinin matrjoska-nukkea esittävästä maalauksesta Olivier Mosset’n värimaalauksiin. Erik van Lieshoutin työ käytäväkonstruktiossa dokumentoi hänen viikkoja kestänyttä projektiaan parempien elinolojen luomiseksi Talvipalatsin kellarien kissoille, joiden tehtävänä on ollut Katariina Suuren ajoista hävittää hiiret. Juan Muñozin vuoden 1991 teoksen rekonstruktio Jerryä odotellessa käsittää Tom ja Jerry -animaatioista tutun ääniraidan ohella vain kirkkaasti valaistun hiirenkolon muuten mustan boksin lattiarajassa.

Henkilökohtainen ja yhteiskunnallinen yhdistyvät Francis Alÿs’n vihreässä Lada Kopeikassa. Taiteilijan ja hänen veljensä 30-vuoden takainen uhmakas unelma - sanoutua irti belgialaisesta pikkuporvarillisuudesta ja ajaa Brysselistä Leningradiin - ei toteutunut Saksaa pidemmälle. Uudessa yrityksessä unelma kulminoituu Eremitaasin puiston puuhun törmänneen neuvostoikonin romuun.

Thomas Hirschhornin teoksessa Abschlag sisäpihan atriumille vyöryy  monikerroksinen asuinrakennus. Sen etuosan takaa paljastuu huoneistoja, joiden seiniltä häämöttää vuosisadan alun mestareiden maalauksia – museokokoelmasta lainattuja Malevitšeja, Rosanoveja ja Filonoveja. Tatzu Nishi viittaa avantgarden toteutumattomaan utopiaan käänteisellä tavalla. Hän rakentaa puusta olohuoneen Talvipalatsin kattokruunun ympärille: jos unelmasta olisi tullut totta, Malevitšin työ olisi nyt tavallisen kodin seinällä.

(Lue lisää Manifestasta Taide-lehdestä 2/2014)

Marketta Haila

Manifesta 10, Pietari, 28.6.–31.10.2014


Poutapilvi web design - P4 - julkaisujärjestelmä