Tulosta sivuKritiikit

11.9.2014 20.45

Helsingin julkisuuskuvat - Toija ja Nishi

MantaHelsingin taidemuseon remonttitauon aikainen isompi taidesatsaus, japanilaisen Tatzu Nishin Hotel Manta of Helsinki herätti jo etukäteen poikkeuksellisen paljon närkästystä. Ihmeteltiin miten parhaana eurooppalaisena turistisesonkina voidaan peittää Helsingin tunnistettavin veistos? 

Manta
Tatzu Nishi: Hotel Manta of Helsinki

Helsingin julkisuuskuvat

Hotel Manta of Helsinki,15.8.–12.10.2014

Tommi Toija, Mutatis Mutandis, Amos Andersonin taidemuseo, 15.8.–27.10.2014

Helsingin taidemuseon remonttitauon aikainen isompi taidesatsaus, japanilaisen Tatzu Nishin Hotel Manta of Helsinki herätti jo etukäteen poikkeuksellisen paljon närkästystä. Ihmeteltiin miten parhaana eurooppalaisena turistisesonkina voidaan peittää Helsingin tunnistettavin veistos? Miksi joillekin harvoille tarjotaan vahvasti taloudellisesti tuettua hotelliyötä yhden huoneen taidehotellissa kaupungin keskustassa? Huoli oli osittain turismiasioista, kuten turhan usein taiteen kanssa, mutta sen taakse kätkeytyi kai myös huoli omaksi koetusta taiteesta.

Motkotuksen vastaiseen vaakakuppiin voidaan laittaa se, että Nishin teos tuo hetkellisesti peittäessään vain näkyvämmäksi monumentin, ja kaiken mitä siihen liittyy. Myös pääsy katsomaan Havis Amandaa silmäntasolta, sisätilassa, on poikkeuksellinen kokemus. Voidaan puhua siis jopa teoksen ”surrealistisesta kontekstista”, kuten museo ja ”Suomen johtava hotelli- ja ravintola-alan yritys” tiedotteessaan tekevät.

Musta kuutio onkin säväyttävä visuaalinen efekti paikallaan. Tai se saattaisi olla sellainen, jos sitä ei olisi jouduttu ympäröimään siirrettävillä mellakka-aidoilla, päivystävillä vartijoilla ja standardikontilla, jossa julkisen teoksen katseluun myydään päivisin pääsylippuja ja matkamuisto t-paitoja.

Lopulta, tuomioon ei tarvita edes kovin sormeiltua vaakaa, kun teosprojektin perimmiltään välittämäksi isoksi viestiksi jää se, että julkinen tila ja katsomistilanne voidaan eristää, katsominen varata siitä erikseen maksaville – vaikkakin vahvasti yhteiskunnan rahoituksella tuettuna. Myös normaalisti hyvinkin varjeltavaa taideteosta on ihan ok käyttää toisen taiteilijan materiaalina ja turistien sormeiltavana leluna.

P1000716
Tommi Toija: Bad bad boy

Mantan allas on tyhjennetty vedestä ja sijalla on hotellihuoneen vieraiden musta jätös-tankki – tavallisten ihmisten katsomiskorkeudella. Sekin on kovasti vahvempi statementti kuin se myös vähän keskusteluissa kainosteltu julkinen veteen pissaaminen, mitä Kauppatorin toisessa päässä oleva julkinen teos Tommi Toijan Bad Bad Boy, esittää.

Toijan jättiläispoika on totaalinen vastakohta Nishin teokselle: helposti lähestyttävä, silti edes vähän koskettava, ja se pärskyttää sitä häpeilemätöntä riemua, mitä Mantan merileijonat eivät nyt saa tehdä. Ja jokaikinen turisti kuvaa sen.

Ja kun se on ilmainen, niin toimikoon sitten vaikka mainoksena Amos Andersonin museon näyttelylle, jossa Tommi Toija viimeistään näyttää siirtyneensä kaikkien pitämästä, tosi kivasta taiteilijasta, määrän ja sinnikkyytensä kautta syvälliseksi, monipuolisia tunneskaaloja ja oivalluksia tarjoavaksi suureksi taiteilijaksi. On Toijakin käyttänyt Mantaa hyväkseen, innoittajanaan näyttelyn hurmaavaan suurveistokseen Jumalainen näytelmä.

 Pessi Rautio 


Palaa otsikoihin | 0 Kommenttia | Kommentoi

Ei kommentteja


Poutapilvi web design - P4 - julkaisujärjestelmä