Tulosta sivuNykyhetki dragiin pukeutuneena

bb9_narrativedevices_berghain_vertical_courtesyberlnbiennale
Narrative Devices, 2016, esiintyjänä Tilman Hornig, video. Tuotanto: Iconoclast. Courtesy Berlin Biennale für zeitgenössische Kunst / for Contemporary Art.

Nykyhetki dragiin pukeutuneena
– Berliinin biennaali ja digitaalisen murroksen haasteet nykytaiteessa

 

Aloitetaan Berliinistä. On syksy 2012, pitkään suunniteltu, kauan odotettu ja hartaasti toivottu uusi ja ylväs kansainvälinen lentokenttä nimeltään Willy Brandt on aukeamassa. Tai ainakin melkein. Paloturvallisuutta säätelevä tietokonejärjestelmä ei toimi, mutta ei hätää, lentokentän vastuussa olevilla on hieno vaihtoehto, väliaikainen järjestely, supersystem.

 

Sen nimi jää historiaan: mensch-machine-schnittstelle. Siis ihmisen ja koneen saumaton yhdistelmä. Tässä versiossa palon sattuessa hätäuloskäytävien ovien avaamisesta ja sulkemisesta vastaavat ihmiset, yhteensä 700 henkilöä, ja kas, mikä työllistämisvaikutus. Kysyttäessä, mitä nämä ovien vartijat todellisen hädän, todellisen palon edessä tekisivät, vastaukseksi saatiin: no joo, se nyt on ammattiin kuuluvia riskitekijöitä.

 

                  *   *   *

 

Kesällä 2016 kaikki on toisin, ainakin melkein.

 

Kaupungissa on kova buumi, ihmisen ja koneen, todellisen ja virtuaalisen yhdistävä tapahtuma, joka kulkee nimellä Present in Drag, numeroltaan yhdeksäs Berliinin nykytaiteen biennaali. Näyttelyn konseptista ja kuratoinnista vastaa New York -taustainen kollektiivi DIS (Lauren Boyle, Solomon Chase, Marco Roso ja David Toro), joka tähän mennessä on keskittynyt kotikaupungissaan ennen kaikkea erinäisten julkaisujen, niin printti- kuin web-versioidenkin tekemiseen ja tuottamiseen.

 

Näyttelyitä he eivät niinkään ole kuratoineet. Hyvin vähän he olivat myöskään kansainvälisiä biennaaleja aiemmin nähneet – mikä siis DIS:in omasta mielestä oli suorastaan ilmiselvä etu, ei suinkaan haitta.


bb9_inhaler_girl_courtesy-berlin-biennale
Speculative Ambience, 2016 ,Video, tuotanto: Iconoclast. Courtesy Berlin Biennale für zeitgenössische Kunst / for Contemporary Art.

 

Present in Drag on kiinni, anteeksi, on linkittynyt, ei sekään toimi, näyttely on yhteydessä – mutta ei se kata teon tasoja – oijoijoi, siis vielä kerran: näyttely on jatkuvasti 24/7 ja 7 päivää viikossa ajan hermolla, kaikilla välineillä ja kaikissa ulottuvuuksissa. Huh. Tulihan se, sieltä.

 

Näyttely luo ja testaa sitä pulssia, jossa me olemme kuin kärpänen katossa ja samaan aikaan liimapaperissa. Maailmassa, jossa ”virtuaalinen on todellinen, kansakunnat brändejä, ihmiset dataa, kulttuuri kapitaalia, hyvinvointi politiikkaa ja onnellisuus näkyy bruttokansantuotteessa.” Tätä monimutkaista ja monen mutkan taakse jolkottavaa ja monen mutkan takaa pilkistävää todellisuutta, virtuaalisesti hahmottunutta todellisuutta he lähestyvät uuden käsiteluomuksen kautta: paradessence (paradox + essence).

 

Eli jos käännöskoneessa Kool & the Gang on kylmä ja kankee, niin paradessence olisi sitten …

 

DIS ei kuitenkaan ole yksin – ei yksin miettimässä, miten analoginen ja digitaalinen kokemuksellisuus vaikuttavat (jos vaikuttavat) toisiinsa, ei myöskään yksin pyrkimyksessä nykytaiteen keinoin haastaa ja kohdata jo lähes koko arkea lävistävää ja kattavaa digitalisointia. Isoista kansainvälisistä näyttelyprojekteista, joilla on sama teema ja tavoite, esimerkistä käy kevään briteissä kiertänyt British Art Show 8. Näyttelyn teemana oli kasvava konvergenssi toden ja virtuaalisen välillä, keskittyen siihen miten tätä suhdetta avataan ja ajatellaan uudestaan korostuneesti materiaalin ja materiaalisuuden myötä.

 

Vastaavasti on jo saatettu tiedoksi, että seuraava ARS, joka avautuu maaliskuussa 2017, on myös ottanut teemakseen digi-murroksen kulttuurissa, taloudessa ja kaiken kaikkiaan ihmisten käyttäytymisessä.


BB9_Cecile_B_Evans_05
Cécile B. Evans, installaatio, Handy if you’re learning to fly I, II, 2016. Courtesy Cécile B. Evans; Barbara Seiler, Zurich. Kuva: Timo Ohler.

Jotain uutta, jotain erikoista, joitain ihmeellistä, arveluttavaakin on siis tapahtumassa. Mutta mitä? Ja miten kuvataide haluaa, osaa, kykenee ja voi tähän ratkaisevaan murrokseen osallistua, vaikuttaa ja ehkä myös tehdä vaikutuksen? Voimme myös kysyä, jos ja kun tässä ihmisen ja koneen yhdistelmässä on menossa ja tulossa paradigman vaihto, niin mikä on tulevan taiteen muoto?

 

Tai: heiluttaako koira häntää vai häntä koiraa?

 

(Lue koko arvio Berliinin Biennaalesta Taide-lehdestä 4/16)


Mika Hannula

 

Berliinin biennaali 9, Present in Drag, KW, Kunst-Werke, Akademie der Künste, Feuerle Collection ja ESMT, European School of Management and Technology, 4.6.–18.9.2016



Poutapilvi web design - P4 - julkaisujärjestelmä