Tulosta sivuSuomen Edustajat

IMG_6923Erkka Nissinen ja Nathaniel Mellors



Suomen Edustajat
– kansainvälinen hulluttelijakaksikko kansallisessa instituutiossa

 

Ensi vuonna taiteilijat Erkka Nissinen ja Nathaniel Mellors edustavat Suomea 57.ssä Venetsian Biennaalissa näyttelyllä The Aalto Natives (vapaasti suomennettuna syntyperäiset aaltolaiset). Näyttelyn taiteilijoiksi Nissisen ja Mellorsin valitsi sen toimeksiantaja ja tuottaja; nykytaiteen organisaatio Frame Finland. Näyttelyn kuratoi Xander Karskens.

 

Erkka Nissinen (1975, Helsinki) työskentelee erityisesti video- ja installaatiotaiteen parissa käyttäen vaikuttavan laajaa valikoimaa työkaluja käsinukeista hiomattomaan 3D-animaatioon. Hänen yksilöllinen tapansa käyttää näitä tekniikoita ja niiden avulla luomansa kertomukset ovat tehneet hänen taiteestaan helposti tunnistettavaa. Nissinen asuu ja työskentelee New Yorkissa, Helsingissä ja Amsterdamissa.

 

Nathaniel Mellors (1974, Doncaster, Englanti) on tällä hetkellä Amsterdamissa ja Los Angelesissa asuva, muun muassa videon, veistoksen, performanssin ja kirjoittamisen parissa työskentelevä taiteilija. Hänen teoksensa ovat usein muodoltaan absurdista fantasiaa ja haastavat sekä ulkonäöllään että tarinoillaan maun, moraalin ja älykkyyden käsitteitä, onnistuen silti (tai ehkä juuri tästä syystä) puhuttelemaan vakavia aiheita erittäin nokkelalla tyylillä. Mellorsin teoksia on nähty monissa kansainvälisesti arvostetuissa näyttelyissä, kuten jo vuoden 2011 Venetsian Biennaalissa.

 

Katsoessani näiden kahden taiteilijan töitä peräkkäin ymmärrän heidän yhteistyönsä olevan varsin luonnollista. Syytä tähän on kuitenkin vaikea kuvailla sanoin; heidän työskentelyjensä välillä kulkee lähes selittämätön yhteys, joka ilmenee huumorin ja kielen sävyissä, ailahtelevissa draamankaarissa ja hahmoissa, jotka vaikuttavat niin todellisuudesta etääntyneiltä että ne näyttäytyvät lopulta sen kirkkaina peileinä. Kuten usein ystävyydessä ja rakkaudessa, tämä yhteys vain toimii.

 

Tavatessani Nissisen ja Mellorsin ymmärrän heidän työskentelyjensä välisen yhtenäisyyden heijastavan läheistä ystävyyttä, jossa taiteilijat lopettavat toistensa lauseita ja “jakavat osia aivoistaan”. Pääsen vierailulle heidän maailmaansa haastatellessani heitä Biennaalista, yhteistyöstä ja taiteesta työn ja leikin kenttänä.

Nissinen_10

 

Nissinen_PolisX
Erkka Nissinen, Polis X, HD video, 2012, 26 min. Tilaa massa tilassa massa litassa maalit: ali tila, videoinstallaatio, 15:30 min, 2013, Amos Andersonin taidemuseo.

 

Hanna Ohtonen: Voimmeko kerrata vielä, miten tapasitte toisenne? Eikö se tapahtunutkin taiteilijaresidenssissä?

 

Nathaniel Mellors: Kyllä, tapasimme vuonna 2007 Rijksakademien kaksivuotisessa residenssissä Amsterdamissa. Välillemme syntyi yhteys oikeastaan heti. Erkka on ainoa taiteilija, joka on hyväksytty kyseiseen ohjelmaan yhden teoksen perusteella.

 

Erkka Nissinen: Hain sinne vahingossa.

 

N: Niinkö?

 

E: Kyllä. Vaimoni haki residenssiin ja päätin vitsinä hakea itsekin.

 

N: Sitten sinä pääsitkin sisään. Muistan, että pidin Erkan töitä hulvattomina, mielikuvituksekkaina ja ainutlaatuisina. Näin silloin ensimmäisen kerran kenenkään käyttävän tämän kaltaista tietokoneanimointia taideteoksessa. Siinä oli absurdia ja groteskia huumoria, joka on tyypillistä myös omalle työskentelylleni, mutta eri tavoin.

 

E: Arvostus on molemminpuolista.

 

H: Mukavaa, että tunnutte olevan myös ystäviä.

 

N: Hmm… kyllä… siltä voi tuntua.

 

E: Todellisuudessa vihaamme toisiamme.

 

N: Totta, tämä on täysin ammatillinen suhde.

 

E: Kirjaudumme yleensä eri hotelleihin.

 

N: Meidät lennätetään paikkoihin eri helikoptereissa.

 

E: Tämä on vain esitys, jonka tuotamme haastatteluja varten.

 

N: Erkka osaa hyvin teeskennellä olevansa ystäväni. Totta puhuen Erkka on nerokas mutta yksinäinen. Olen hänen maksettu ystävänsä.

 

H: Jaa, siksi suhteenne on ammatillinen! Saat siitä rahaa.

 

N: Juuri näin! Ja se saa minut näyttämään paremmalta taiteilijana kun minut yhdistetään häneen.


Nathaniel_Mellors_Box_019 Nathaniel Mellors, Neanderthal Container, 2014, HD-video­projisointi, 22 min, Installaatio, (Prequel Dump), The Box, Los Angeles. Kuva: Fredrik Nilsen, courtesy of the artist and The Box, LA.

 

H: Molemmat siis voittavat. Varmistan nyt kuitenkin vielä: ette siis ole työskennelleet aiemmin yhdessä?

 

N: Emme ole. Meillä on ollut kahden hengen näyttely Boijmans van Beuningen -museossa Rotterdamissa, mutta se ei ollut yhteisteos vaan näytillä oli meidän molempien omia töitä. Hauskaa tilanteessa oli se, ettei näyttelyn kuraattori tiennyt meidän olevan ystäviä.

 

Olemme olleet toistemme teoksissa esiintyjinä. Ja tavallaan olemme toistemme töiden sisällä, koska puhumme niistä jatkuvasti keskenämme. Vastatakseni siis kysymykseen vakavasti: meille on melko luonnollista työskennellä yhdessä. Jaamme keskenämme kokemuksen maailmasta. Aivomme ovat osaksi jaetut.

 

E: Minä en jaa kaikkea työskentelyäni. Pidän osan siitä vain itselläni. Mutta olen jo jonkin aikaa halunnut kokeilla yhteistyötä metodina.

 

N: On asioita, joita molemmat teemme luonnostaan suhteellisen hyvin. Yritämme yhdistää työskentelyjämme niin, että nämä osat nousevat esiin ja vähemmän loistavat asiat putoavat maahan.

 

E: Nathaniel on minua paljon parempi kirjoittamaan. Itse olen parempi manuaalisessa työssä; asioiden rakentamisessa.

 

H: Mainitsitte jo joitain asioita jotka yhdistävät työskentelyänne.

 

N: Kyllä; draama, absurdismi, surrealismin perinteet, ruumiilliset, groteskit asiat…

 

H: Ovatko ne aiheita tai teemoja, joita tulemme näkemään myös Venetsiassa?

 

E: Venetsiaa varten olemme työstäneet kansallisuuden teemaa, vastaten Framen laatimaan hakemukseen.

 

N: Osaksi työmme kyllä myös irvailee sille. Meille tuntui luonnolliselta lähestyä aihetta huumorin kautta. Emme oikeastaan uskoneet että meitä valittaisiin; ajattelimme Framen ehkä etsivän jotain poliittisempaa.

 

E: Osallistuimme hakuun komedian elementeillä.

 

N: Samaan aikaan kylläkin aiheessa on jotain erittäin tärkeää suhteessa tähän hetkeen Euroopassa ja Amerikassa. Tuntuu, että nykyiseen kapitalismiin voisi olla mahdollista palauttaa suuremman sosiaalisen vastuun elementtejä, kun taas toisaalta saattaa olla, että maailma on matkalla vain syvemmälle neoliberaaliseen erotteluun, jossa valta siirretään pois ihmisiltä. Tämä valinnan mahdollisuus on kaikkialla läsnä.

 

Luulen kuitenkin, että vaikka työmme käsittelee näitä aiheita, pysyy se silti tyyliltään leikkisänä. Ehkä on mahdollista tehdä jotain, missä tällainen terävyys häilyy jonkin viihdyttävän alla.


Nathaniel_Mellors_Box_029
Nathaniel Mellors, The Object (Ourhouse), 2010 oksentava animoitu veistos, pii, muoviämpäri, selluloosa, kiertopumppu. Installaatio, (Prequel Dump), The Box, Los Angeles. Kuva: Fredrik Nilsen, courtesy of the artist and The Box, LA.

 

H: Miten kansallinen edustus sopii ajatusmaailmaanne? Onko Erkka sinulle suomalaissyntyisenä merkityksellistä edustaa Suomea biennaalissa?

 

E: Se on kuin paino harteillani. Kannan koko kansallisteemaa yksin.

 

N: Erkan pään päällä nököttää väärinpäin käännetty pyramidi. Siksi osaa hänen päästään on pitänyt vahvistaa. Anteeksi, mikä se kysymys olikaan?

H: Miltä teistä tuntuu edustaa yhtä kansallisuutta tai maata taidebiennaalissa?

 

N: Minun olisi kai pitänyt varautua tähän kysymykseen jossain vaiheessa… Siitä tulee lähinnä mieleen se, miten suhtaudun nationalismiin. En usko siihen. Samalla kuitenkin uskon vakaasti paikalliskulttuurien arvoon ja koen, että niitä tulisi vaalia. Käsitteenä nationalismi on mielestäni pelkkä poliittinen työkalu.

 

Tavallaan idea idyllisestä puutarhasta, jossa eri maat kohtaavat näyttääkseen taidetta on kaunis. On kuitenkin muistettava, että siellä on niitä modernistisia tai utopistisia rakenteita, jotka on luotu erityisellä hetkellä, sodanjälkeisessä Euroopassa. Tähän aikaan ihmiset pyrkivät juhlimaan kansainvälisyyden ideaa. Se on varsin ihanteellinen ajatus, jonka takia monet ihmiset taistelivat, jopa kuolivat. Silti tällä hetkellä jotkut yrittävät murtaa sitä; mustamaalata sitä esittäen, etteivät kansainväliset oikeudet ja dialogi kansakuntien välillä koske kaikkia. Se on perustavanlaatuinen valhe.

 

Biennaali taas on hieno mahdollisuus keskustella kansallisuudesta kansainvälisessä kontekstissa. Toivottavasti vastauksemme aiheeseen on tarpeeksi kekseliäs.

 

E: Ensi vuonna on myös Suomen 100-vuotissyntymäpäivä. Se tulee liittymään näyttelyyn.

 

N: Totta! Miltäs se sinusta tuntuu?

 

E: Hyvältä. Olen onnellinen siitä.

 

(Lue koko haastattelu Taide-lehdestä 4/16)

 

Hanna Ohtonen


Poutapilvi web design - P4 - julkaisujärjestelmä