Maalaus elää pinnassa – Marika Mäkelä
Mäkelä on aina ollut intensiivisen kiinnostunut maalauksen pinnasta sen tapahtumapaikkana ja keskeisenä merkityksiä kantavana elementtinä. Uusissa ”veistetyissä” maalauksissa pinnan osuus korostuu edelleen, mutta uudella tavalla.
Maalaukset on koettava paikan päällä – Marjatta Holma
Näitäkin tarvitaan: maalauksia, jotka eivät esitä mitään ja joiden ainoa aihe on maalaustapahtuma itsessään, paksun tumman maaliaineen levittäminen pitkin kankaan kaksiulotteista pintaa, melkein sen reunasta reunaan.
Nykytaiteen pieni suuri mies – Paavo Paunu
Taivas putoaa -nimeen liittyy jotain kohtalonomaista, traagistakin ehkä? Paunun näyttelyssä realistinen arkitodellisuus kohtaa maailman, jota ei ehkä ole, mutta joka on silti mahdollinen.
Miten uudistaa avaruus? – Matti Kujasalo
Maalaukset ovat arvoituksellisia, koska ne ovat osa meitä ympäröivää aavistamatonta avaruudellista kokonaisuutta. Niiden herättämät ajatukset ovat ainakin yhtä tosia kun modernin taiteen perusväittämä: ”se mitä näet, on se mitä saat”.
Unelmien voitto kärsimyksestä – Jyrki Parantainen
Amos Andersonin taidemuseon laajan tilan täyttävät suuret, melankoliset värivedokset, mustanpuhuva Ich habe genug -valoinstallaatio ja tummasävyisesti tulkitsevat otokset vanhoista taideteoksista.
Tell a Story, Get a Coffee – Johanna Lecklin
Story Café -valomainos viestii, että paikalla on pikemminkin kahvila kuin galleria, ja vielä sisään astuessakin paikka näyttää kotikutoiselta ja kotoisalta kahvilalta.
Toijan pikku-ukkelit ovat kasvaneet vuosien varrella. Ei fyysisiltä mittasuhteiltaan, sillä Toija tekee edelleen pienikokoisia, pääasiassa keraamisia, ihmistä tyylitellysti muistuttavia hahmoja, mutta henkisellä mitta-asteikolla mitattuna Toijan pikkuihmiset ovat nykyään rohkeasti läsnä ja samassa maailmassa katsojien kanssa.