Tulosta sivuKritiikit 5-06

Maalaukset on koettava paikan päällä – Marjatta Holma

Näitäkin tarvitaan: maalauksia, jotka eivät esitä mitään ja joiden ainoa aihe on maalaustapahtuma itsessään, paksun tumman maaliaineen levittäminen pitkin kankaan kaksiulotteista pintaa, melkein sen reunasta reunaan.

MarjattaHolma Oleminen

Maalaukset on koettava paikan päällä


Marjatta Holman maalauksia
tm-galleria, Helsinki 4.–22.10.2006

Näitäkin tarvitaan: maalauksia, jotka eivät esitä mitään ja joiden ainoa aihe on maalaustapahtuma itsessään, paksun tumman maaliaineen levittäminen pitkin kankaan kaksiulotteista pintaa, melkein sen reunasta reunaan. Vain kapea vaalea marginaali, kappale maalauskangasta, kertoo mitä kaikkea on levitetty ja miten.

Näitä tarvitaan siksi, että ne muistuttavat meitä yhdestä maalauksen keskeisestä ja jokaiseen maalaukseen sisältyvästä ominaisuudesta, siitä että maalaus ei koskaan ole pelkkä kuva. Se on aina myös esine, todellinen kappale tilassa.

Kysymys on akuutti aikana, jolle on leimallista kaiken läpäisevä virtuaalisuus ja jossa lähes kaiken voi tehdä olematta itse paikalla. Tällaisia maalauksia tarvitaan muistuttamaan meitä siitä, mikä on todellista. Niillä on ruumis niin kuin meilläkin. Ne on koettava paikan päällä.

Marjatta Holma tekee tällaisia maalauksia. Hän levittää temperaa ja öljyväriä itsensä kokoisille kankaille ja uskoo, että ”jokaisessa käden eleessä on olemassa ihmisen ajattelun ja olemisen muoto.”

Lause antaa eleelle ison tehtävän. Holman ruskeanvihreissä maalauksissa eleitä on kuitenkin paljon, reunasta reunaan. Hitaasti, raskain siivin kuin isot linnut niistä rakentuvat maalaukset nousevat pelkän päiväkirjanpidon yläpuolelle ja kurkottavat kohti jotakin tavallista syvemmän ja tiiviimmän todellisuuden olemusta. Se on aika hyvin maalauksilta, jotka eivät esitä muuta kuin itseään.

Timo Valjakka
Kirjoittaja on helsinkiläinen kriitikko

Palaa otsikoihin



Poutapilvi web design - P4 - julkaisujärjestelmä