Tulosta sivuKritiikit 5-06

Miten uudistaa avaruus? – Matti Kujasalo

Maalaukset ovat arvoituksellisia, koska ne ovat osa meitä ympäröivää aavistamatonta avaruudellista kokonaisuutta. Niiden herättämät ajatukset ovat ainakin yhtä tosia kun modernin taiteen perusväittämä: ”se mitä näet, on se mitä saat”.

Kujasalo375
Matti Kujasalo: Nimetön, 2006. Akryyli kankaalle 40 x 40 cm.

Miten uudistaa avaruus?

Matti Kujasalon maalauksia
Galerie Forsblom, Helsinki 20.9.–8.10.2006

Matti Kujasalon ilmaisu perustuu keinojen minimaalisuuteen, kuten värien määrän karsimiseen mustaan, valkoiseen, harmaan skaalaan ja muutamiin perusvärien valööreihin. Muodoksi hän on valinnut viivan ja pisteen sekä neliön ja ympyrän. Näillä keinoilla Kujasalo on vuosien mittaan rakentanut kokonaisen taideteosten avaruuden, joka herättää älyllisen uteliaisuuden uudellen ja uudelleen.

Galerie Forsblomissa katsoja saa kohdata ”uudistuneet” Kujasalon maalaukset, jotka luovat puhtauden, rauhallisuuden ja arvoituksellisuuden tunteen. Ensivaikutelma säilyy kunnes katsoja ei voi vastustaa yksittäisten teosten kutsua tulla lähelle. Vasta silloin ajatusten koko kirjo paljastuu.

Teoksilla on selkeä rakenne, jossa pikkuruiset värineliöt vaihtelevat. Ohuet väriviivat kiertävät lyijykynäruudukkoa kuin ne yrittäisivät päästä neliön sisään tai pyrkisivät näyttämään, että neliö on itseasiassa kuutio. Muodot levittäytyvät ruudukossa epäsymmetrisesti ja näennäisen sattumanvaraisesti tiivistäen teoksen reunan rajaksi tai kuoreksi, joka pitää sisällön koossa.

Kaikki Kujasalon teokset ovat joko neliöitä tai ympyröitä, siis perusrakenteita, joista voisi koota uudenlaisen kokonaisuuden, jota hallitsisivat uudenlaiset avaruudelliset lait. Tai sitten ne ovat kuin molekyylit tai geenit, joiden sisältä ei voi ottaa pois mitään muuttamatta niiden toimintaa ja vaikutusta ihmisen elämään.

Miten sitten on sattumanvaraisuuden kanssa?

Minua on viehättänyt ajatus fraktaaliviivasta, joka muodostaa sattumanvaraisen kuvion, joka sitten tietyn matkan päästä taas toistuu ja tuo kokonaisuuteen logiikan ja systeemin. Eikö samanlaisia piirteitä voi havaita Kujasalon teoksissakin?
Maalausten reunoille tiivistetty värimassa voi sattumanvaraisesti toistua ja muodostaa loogisia kuvioita, systeemejä, joista on mahdollista aloittaa vaikkapa avaruuden uudistaminen. Onko se liikaa sanottu?

Ei, jos uskomme taiteeseen ja sen mahdollisuuteen vaikuttaa elämäämme.
 
Kujasalon teokset, vanhemmatkin, muodostavat saumattoman kokonaisuuden, joka uudistuu kuin sattumalta. Maalaukset ovat arvoituksellisia, koska ne ovat osa meitä ympäröivää aavistamatonta avaruudellista kokonaisuutta. Niiden herättämät ajatukset ovat ainakin yhtä tosia kun modernin taiteen perusväittämä: ”se mitä näet, on se mitä saat”.

Petr Rehor

Palaa otsikoihin



Poutapilvi web design - P4 - julkaisujärjestelmä