Tulosta sivuKritiikit 5-07

Choosing My Religion – Marita Liulia

Marita Liulian valokuva häilyvät visuaalisesti kiehtovan pukeutumisleikin ja haastavien kulttuuristen ja spirituaalisten kysymysten välillä.

Liulia1
Choosing My Religion, Shinto, Hanami, 2007. Alumiinille pohjustettu valokuva, 60 X 117 cm.

Choosing My Religion

Marita Liulia: Sublime

Galleria Uusitalo, Helsinki 4.10.–28.10.2007


Astuessani Marita Liulian Sublime-näyttelyyn mieleeni palautui illanvietto yhdeksänkymmentäluvun puolivälistä. Värikkäissä huoneissa värikäs seurue testasi valmistumaisillaan olevaa multimediaa etsimällä bugeja kekseliäiden kuvamanipulaatioiden, animaatioiden, naiseutta käsittelevien sitaattien vyörystä.

Kyseessä oli Liulian Ambitious Bitch -multimediateos, joka valmistuttuaan 1996 olikin pitkään hyvän multimediatuotteen mittatikku. Sen sisällössä yhdistyivät tutkimuksellinen ja aforistinen taso sekä moniaistinen elämyksellisyys. Kaikki iskusanoja, joita tuon ajan parhaimpiin multimediahankkeisiin liitettiin.

Marita Liulian historiaan kuuluvat kahdeksankymmentäluvun teatteri- ja tilataiteellinen toiminta yhdessä Tarja Ervastin ja Ilkka Volasen kanssa, Nykytaiteen museon syntyvaiheisiin liittyneitä prosessitaidekokeiluja, maalausta, valokuvaa ja valaistuksia. Yhdeksänkymmentäluvun alusta lähtien hän on tehnyt taidetta ennakkoluulottomasti uuden teknologian avulla.

Monipuolinen yrittäjänainen on niittänyt mainetta CD-rom- ja verkkoteoksillaan, kännykkäpeleillään sekä esittävään taiteeseen lomittuvilla multimediateoksillaan, tunnetuimpana yhteistyö Tero Saarisen kanssa. Eivätkä ihan vähäiset aiheet ole olleet Liuliaa varten.

Uusimmassa tekeillä olevassa monikielisessä ja -mediaisessa teoksessaan Choosing My Religion Liulia palaa jo kahdeksankymmentäluvun lopulla käsittelemäänsä aihepiiriin, maailman uskontoihin.

Miksi kaiken tämän keskellä gallerianäyttely?

Liulia2
Islam, Marita Liulia, sarjasta Choosing My Religion. Alumiinille pohjustettu valokuva.

Liulia3
Judaism, Marita Liulia, sarjasta Choosing My Religion. Alumiinille pohjustettu valokuva.

Sublime on teaseri tai traileri Liulian tulevaan kokonaisuuteen Choosing My Religion, joka on esillä Kiasmassa 2009. Kookkaissa valokuvateoksissa sekä huonekalu- ja esineinstallaatioissa Liulia hyödyntää eri uskontojen tyypillisimpiä ja tunnistettavimpia tunnuksia.

Seitsenhaarainen kynttilänjalka, rautainen risti, pyhiä tekstejä ja kultainen Buddha löytyvät kaikki näyttelystä. Kristillisen kuvaston triptyykit, japonismin ja islamin dekoratiivisuus on hyödynnetty. Galleriatilaan oli myös asetettu erilaisia tuoleja ja mattoja hitaan ajan, mietiskelyn ja palvonnan paikoiksi.

Uskontoihin liittyviä väkivallan, sorron tai ennakkoluulojen kuvastoa ei esitetä. Ei myöskään tapauskonnollisuutta tai arkitraditioita. Henkisyys on saanut esteettisesti miellyttäviä tulkintoja kuin jättimäisiä koruja. Yksittäisiä teoksia hallitsee usein jokin symbolinen väri, vahva oranssi tai kulta, valkea pään ympäri kiedottu turbaani tai musta vain silmät paljastava burkha.

Kuvissa Liulia esiintyy itse eri uskontojen tyypillisiin asuihin tai vaatekaistaleisiin sonnustautuneena. Aiempien teostensa myötä Liulian hahmo on jo muodostunut tunnistettavan merkin kaltaiseksi: Liulia on Liulia, esiintyipä hän Tarot-noitana, juutalainen kipa päässä tai burkhaan verhoutuneena.

Merkinkaltaisuus herättää kiinnostavia kysymyksiä paitsi taiteilijuudesta myös uskonnollisesta kuvastosta. Kuvat häilyvät visuaalisesti kiehtovan pukeutumisleikin ja haastavien kysymysten välillä.

Liulian androgyyninen olemus jättää sukupuolen tunnukset vain vaatetukseen, eikä tuota säröä naisen esiintyessä pyhien miesten vaatteissa. Saman sukupuolineutraalin hahmon esiintyminen eri vaatteissa ja ympäristöissä mietityttää.

Minun on vaikea omaksua tulkintaa, että uskonnot yleensä olisivat olemassa ilman suorittavia ja uskovia yksilöitä. Tai että ihminen olisi pohjimmiltaan sama uskonnosta ja sukupuolesta riippumatta.

Eivätkö uskonnot yhä edelleen ja kenties entistä enemmän toimi eriytyvien ihmisryhmien, kontekstiin ja sukupuoliin sidottujen suorittavien käytäntöjen kautta?

Toisaalta juuri hahmon tunnistettavuus alleviivaa Liulian sukupuolta ja ottaa vastuun tekijän omista valinnoista. Teokset ovat länsimaisen yhteiskuntamme ja aikamme tekniikoihin ja esittämiskäytäntöihin sidottuja, naistaiteilijan tekemiä ja niillä on selkeä näkökulma. Choosing my Religion -kokonaisuutta odotan keskustelun herättäjänä.

Anna-Kaisa Rastenberger
Kirjoittaja on Helsingissä asuva valokuvataiteen tutkija.

Palaa otsikoihin



Poutapilvi web design - P4 - julkaisujärjestelmä