Tulosta sivuKritiikit 5-08

28.10.2008 12.20

Luonnon prosesseja ja kokeellista elokuvaa – Terike Haapoja, Henna-Riikka Halonen ja Kari Yli-Annala

Exhibition view 1Terike Haapojan näyttely Forum Boxissa muutti näkymättömät luonnon prosessit ääniksi ja kuviksi. Muu-galleriassa Kari Yli-Annala tarjosi matkan unohdettuun historiaan.
Exhibition view 3jpg
Näkymä Terike Haapojan näyttelystä. Etualalla osa teoksesta Dialogue, vuorovaikutteinen installaatio, 2008. Taustalla videoinstallaatio
Community, 2007.

Luonnon prosesseja ja kokeellista elokuvaa

Terike Haapoja: Suljettu joukko – avoin kesto
Forum Box, Helsinki 10.10–2.11.2008

Henna-Riitta Halosen: Olhava olhava  
Kari Yli-Annala: Wars during lifetime 1–3
Muu-galleria, Helsinki 3.10.–26.10.
2008

Jos ette vielä ole tajunneet kuinka hieno näyttelytila Forum Box voikaan olla, menkääpä katsomaan kuinka hienosti Terike Haapoja (1974) kytkee toisiinsa neljä huonetilaa, neljä laajaa installaatiota. Tilat ovat äärimmilleen viritettyjä:  niiden äänimaisemat vaihtelevat ja valaistus on hämärä.

Katsoja voi nousta puiden täplittämälle patiolle ja saada hengityksensä voimasta puut laulamaan tai kulkea siltaa pitkin niin, että kulkemisesta syntyvät ääniaallot välittyvät mikroskoopin alla olevaan vesinäytteeseen ja sen aiheuttama liike projisoidaan tilan kattoon (Waves, 2008).

Inhale exhale, Succession + audience
Näkymä Terike Haapojan näyttelystä. Etualalla Inhale-Exhale, 2008. Kestollinen veistos, lasi, vaneri, multa, mikrobit, lehdet, hiilidioksidimittarit, elektroniikka ääni. Taustalla New Moon, 2008. Video, kesto 4 min.
Videolla nähdään ihmiskasvoista otetun bakteeriston yhdeksän päivää kestänyt kasvu.

Inhale-Exhale -installaatiossa näemme maatuvia lehtiä kolmessa ruumisarkun kokoisessa lasivitriinissä. Niiden hiljaisen hajoamisprosessissa irtoava hiilidioksidin määrä kuuluu äänenä, ja Community-teoksessa lämpökameravideo kuvaa sitä, miten eläimen ruumis kylmenee hitaasti.

Kaikesta tästä nousee visuaalisesti vahva kokemus, joka taustoittaa miellyttävästi näyttelyn tarkastelussa olevaa ihmisen ja luonnon suhdetta. Haapoja pelaa siis erittäin dramaattisilla aiheilla, mutta kokonaisuudessa ei ole mitään rankkailevaa, vaan kaikki toimii hallitusti ja äärimmäisen elegantisti. Kyseessä on varmaan vuoden paras installaatio.

este
Henna-Riikka Halonen, Este videoinstallaatiosta Ohlava.

Aivan samaa ei voi sanoa Henna-Riikka Halosen (1975) Olhava-videoinstallaatiosta. Lehdistötiedotteen mukaan teos kuvaa paikkoja, joiden olemassaoloa emme muista tai ajattele.

En oikein tiedä, onko happamuuteni perustana se, että olen itse lähtöisin Tyrnävältä, joka ei myöskään ole kovin usein muistettu paikka… Lausun silti varaukseni julki, periaatteellisesti paikkojen päivittely on minusta niin matalamielistä hupia, että sitä saisi välttää.

Kokemus muuttuu hieman, kun lukee Halosen syntyneen Iissä (Olhava on siellä). Mutta riittääkö tämä ”pelastamaan” teoksen, jossa näytetään absurdeja urheilutapahtumia metsikössä?

Kokonaisuuden hajanaisuutta korostaa se, että toinen puoli näyttelystä koostuu erilaisista käsitteellisistä veistoksista ja kollaseista. Katsoja menee tässä vaiheessa jo varsin ymmälle. Näyttely on valitettava esimerkki siitä, mitä tapahtuu, jos kokonaisuus ei ole tarpeeksi harkittu, vaikka teokset toimisivatkin yksinään. Ehkä ensikerralla tärppää?

index
Kari Yli-Annala, still-kuva kolmiosaisesta videoesseestä Wars During Lifetime. Viimeisen osan lopussa murrosikään astuva nuori mies näyttää palavan ja kiehuvan. ”Ihmisinä olemme täynnä mahdollisuuksia. Miksi sota, vallanhimo ja väkivalta näyttelevät kuitenkin niin keskeistä osaa niiden esiintulossa? ”, Yli-Annala kysyy näyttelyn esitteessä.
Muu-gallerian studiossa pyöri Kari Yli-Annalan (1965) Wars during lifetime 1–3 -videoteos, joka tarjoaa pitkän (48 minuuttia!!) matkan kokeellisen elokuvan merkityksiin ja tyyleihin.

Välillä meille tarjoillaan näkymää huikeasta sotaleiristä tai -messusta, välillä päädymme katsomaan puistoa. Yli-Annalan tekstin taustoittavat teoksen yleispasifista luonnetta.

Välillä näkyvä puisto paljastuu suomalaisen aseistakieltäytymisen grand old manin Arndt Pekurisen (1905–1941) muistoa kunnioittavaksi. Pekurinen oli outo lintu, pesunkestävä rauhanmies, joka ei ollut kommunisti mutta ei halunnut sotia.

Pekurinen sai rauhan aikana vapautuksen, mutta sodassa hänet teloitettiin, kun herra ei suostunut tappamaan. Yli-Annala linkittää Pekurisen teoksessaan ranskalaiseen kirjailijaan Arthur Rimbaudiin (1854–1891). Vaikutelma on oppinut ja innostunut, mistä tekijälle kiitos.

Juha-Heikki Tihinen
Kirjoittaja on Helsingissä asuva kriitikko ja taidehistorioitsija

Palaa otsikoihin | 0 Kommenttia | Kommentoi

Ei kommentteja


Poutapilvi web design - P4 - julkaisujärjestelmä