Tulosta sivuKritiikit 5-08

28.10.2008 12.19

Puukko, pistooli, pommi vai pensseli? – Jyrki Riekki

kutsunettiJyrki Riekin taidesaarna Kluuvin Galleriassa antoi kyytiä maailman nykymenolle ja luutuneille kauneuskäsityksille.

kutsunetti

Puukko, pistooli, pommi vai pensseli?

Jyrki Riekki: All You can Eat Buffet
Kluuvin Galleria, Helsinki 4.10.–19.10.2008

Vosiko fraasin ”Kauneus on katsojan silmässä” muuntaa muotoon ”Paska on katsojan päässä”, kysyi taidemaalari Jyrki Riekki (1976) näyttelynsä esittelytekstissä ja paiskoi taidemaailman seinät puhki Kluuvin galleriassa. Koko pitkulainen tila riekkui lihaisissa ja vihaisissa nuoren miehen paiskoksissa.

Näyttelyn huutomerkkinä oli nuorta tyttöä esittävä mallinukke täynnä suonensisäistä kuin piikitettynä monumenttina hukatulle nuorisolle. Takaseinällä isähahmo nauroi irvokkaasti. Vaikka kouluista kuuluu laukauksia, kukaan ei kuule, mikään ei muutu.

Riekki heittäytyy maalauksiinsa koko kehollaan. Niihin on myllertynyt sukupolven puhkirevityt toiveet. Ne ovat  ”tukossa”  tukahdutetusta raivosta ja ne potkaisevat vatsaan kuin hard-core punk, kuten Kauko Röyhkä sanoo Riekistä hänen akatemian lopputyön tarkastuksessaan.



Veistoksissa valuvat sodan ja rauhan lelut kuin laavamassassa sen ihmiskunnan täystuhon jälkeen. Maalaukset  repäistyvät palasiksi tästä muovijeesuksen voitosta ja rikkaitten paratiisin löyhkästä. Niissä on kaikki art-brutista, yksityiskohtien pipertelystä dramaattisiin roiskahduksiin. Raivonpuuskien välistä Riekki näyttää aitoa inhimillistä tunnetta roskisdyykkarin hahmossa.

Koko näyttely on mahtipontisuuden pilkkaa ja kulissia jollekin häiriintyneelle näytelmälle. Sellaisia Riekki onkin kirjoittanut ja näytellyt roolinsa itse tanssijoitten säestämänä Zodiakissa, poikkitaiteellisen The Blackroom Act -ryhmän Rakkaus lunastetaan jouluna ja Born under Saturn -esityksissä.

Riekki, jyrki, white ones 1
Jyrki Riekki, The great white ones: Are you one of them?, 2006. Akryyli, öljy ja pastelli kankaalle 200 x 150 cm.

Riekki kuuluu siihen villimaalareitten klubiin, jotka viime vuosina ovat tehneet maalauspohjasta silmämunan viiltopöytiä kuten Janne Räisänen, Jukka Korkeila ja Jani Hänninen. Hänen maalauksensa ovat kauniita kaukaa, kuten maailma, läheltä rumia, kuten ihmiset. Riekin kollasi kestää ja luo rujoutta etenkin veistoksiin, joissa on totemistisuutta. Hän kirjoittaa huutokysymyksensä maalauksiinsa. Kuolema ite kurkistaa helvetistä ja länkkärityyliin on kirjoitettu suurella FREEDOM.

Riekki on kiertänyt jenkkilää, kaahannut gallerioita ja joutunut kahnauksiin kotimaisen supergalleristin kanssa. Kluuvin näyttelyssä hän julistaa sodan ”verenimijöitä” kohtaan. Harva uskaltaa nykyään purra ruokkivaa kättä. Nuorista vihaisista miehistä tulee yleensä vanhana vallan bulldogeja. Riekistä tullee nauraja.

Yhtä raju kuin näyttely oli, on Riekin kirjallinen julistus . Se on Oulunpojan manaus koko ”eristyskunnalle ja kohotushuuto taiteilijoille”. Teksti puhkoo paiseet kuin Laestadiuksen helvetinräppi tai kirjailija Aksel Sandemosen Janten laki. Harvinainen mielipidesaarna ja tukistus, kirjallisesti lahjakas ja ehdottomasti positiivinen, avoin, uhkuen elinvoimaa kuten Riekin ”elimistöjä” pursuilevat veistoskasautumatkin. Se kannattaa lukea ja printata aamun avaukseksi Kluuvin gallerian sivulta.

Erkki Pirtola
Kirjoittaja on kriitikkoja ja kuvataiteilija

Palaa otsikoihin | 0 Kommenttia | Kommentoi

Ei kommentteja


Poutapilvi web design - P4 - julkaisujärjestelmä