Tulosta sivuVideot 5-08

Videot 5-08

Live Action Göteborg 9-12.10.2008



l'Homme Revolt!

Göteborgin Live Action performanssifestivaalin mottona oli Albert Camus'n lause: "Kapinoin, olen olemassa." 

Teksti ja video: Erkki Pirtola

Elämän täytyy aina vastustaa kuolettavia voimia, jotka nousevat niin luonnosta, yhteiskunnasta kuin ihmisen sisikunnista. Performanseeraus on yksi tapa tehdä se. Lokakuun alussa kolmatta kertaa järjestetty Göteborgin performanssitapahtuma kokosi yhteen kaksikymmentä taiteilijaa eri puolilta Eurooppaa.

Aiemmin esityspaikkana on ollut satamassa sijaitseva paikallinen Kaapelitehdas, Röda Sten. Nyt oltiin Valandin taideakatemiassa ja Göteborgin taidehallin siivekkeessä, ydinkeskustassa, ja tapahtuma sai melkoiset mittasuhteet: taiteiden yönä paikalle kipusi 1200 katsojaa. Neljän päivän ajan kansainväliset performeeraajat esiintyivät kiinnostuneelle katsojakunnalle.

Järjestäjinä toimivat Jonas ja Joachim Stampe kuulivat joskus viisi vuotta sitten, että Suomessa on olemassa laaja performanssiosasto. Niinpä Jonas tuli punaisissa housuissaan Kiasman kahvioon katsomaan videoitani, ja niitä tiirailtuaan päätti viedä tätä alkuvoimaista taidetta Ruotsiin. Ensimmäisillä kerroilla katsojat olivat vähissä. Viime vuoden tapahtuma Tukholman taidemessuilla teki läpimurron lehdistöön: etusivuilla komeili performanssikuva. Jouni Partanen sulavia lumipalloja täynnä olevine ostoskärryineen oli kieltämättä cool.

Tämänvuotinen Göteborgin tapahtuma täytti jo Suomen taidevientikriteerit, mutta halaistua sanaa ei ole ollut Suomen lehdistössä. Johtuu varmaan siitä, etteivät taidepomot olleet mukana. Taiteilijathan ovat vain taiderahoittajien pelinappuloita, joilla johtajat säätelevät omaa elintasoaan. He tekevät yhteistuumin jostakin heidän makuun sopivasta ”tähden”, jota kierrätetään hovin mukana ympäri maailmaa. Annas olla kun taiteilijat ottavat ohjat käsiinsä, niin Suomessa lehdistö vaikenee...
   
Göteborgissa Pekka Kainulainen (1956) käveli Kuninkaanportinkadun päästä päähän ruusut hiuksissaan saaden svenskit laulamaan "If you go to San Helsinki, u will have some flowers in your head". Ruotsissa ja Ranskassa, Séten kalastajakaupungissa, missä Stampet myös esittelevät suomalaista performanssia, Kainulainen saa suukkoja. Suomessa tulee puukkoja, sillä eihän kukaan elä ruusutarhassa omassa maassaan. Rahat ja palkinnot kasautuvat aina samoille, joilla on jo liikaakin, aivan marxilaisen teorian mukaan. Mutta kerran on tultava "L'Homme Revolt", mikä oli kirjoitettuna tapahtuman vaaleanpunaisissa T -paidoissa.

Performanssia ivataan sen simppeliyden tähden. Jouni Partanen järsi nyt margariinia paketeista sieviksi palloiksi ja suomalaistunut Maurice Blok (1979) käveli lampunvarjostin päässä seteleitä syötteinä ongenvavassa. Performanssi on juuri sellaista; kuka tahansa voi sen tehdä, kunhan löytyy asennetta. Se on erinomainen nopeaan protestiin tai heijastelemaan ilmiöitä. Nyt kun pörssit ja pankit taas ahneuttaan romahtavat köyhien niskaan, oli norjalaisen Rita Marhaugin (1965) rahakasa ajankohtainen. Hän kaasi kottikärryllisen kolikoita lattialle ja alkoi kasaamaan niitä torneiksi. Koko illan työ tietenkin romahti komiammassa kohdassa: kiikunkaakun maailman taloustilanne.

Kanadalainen Christian Messier (1976) teki vaikuttavan tuliesityksen museon sisällä. Siinä hän poltti syksyn lehden jauhotetun naamansa päällä. Norjalainen Stein Henningsen (1962) on esittänyt vakuuttavan kriittisesti maskuliinisia valtahahmoja, sotilasta, pörssihaita, poliitikkoa, nyt hän esiintyi lapsia tappavana paavina. Italialainen Nicola Frangionen (1953) performanssit alkavat olla jo estradishowta. Hänen jatkuva mimiikkansa, ilmeitten ja eleitten koominen vaihtuvuus ja verbaalinen jonglööraus muistutti älyllistä stand up -komiikkaa, mutta tässä tutkittiin kieltä.

Performanssi-ilta tarjoaa parhaimmillaan yllärin toisensa jälkeen kuin vanhoissa katukarnevaaleissa, missä arvot pistetään hetkeksi uusiksi ja ajatukset virtaavat visuaalisesti iskevissä muodoissa. Nyt Pernilla Ljungkvist (1981) performoi ruotsalaiskauneutta raflaavassa esityksessään, jossa hänen suustaan tuli vittu, Joachim Stampe puolestaan kirjoitutti yleisölle nimmarit iholleen ja vieritti sammaloitumatonta kiveään pitkin katua, Edwige Mandrou (1973) Ranskasta näytti kaunista peppuaan Moulin Rouge -transaktiossa ärhäkkä poliittinen video taustanaan ja Tanya Mars (1948) Kanadasta tarjoili narsistista syntymäpäiväkakkua itselleen karismaattisen parodisessa showssa.

Suomalainen Willem Wilhemus (1951) järjestää jatkuvasti lähes omalla kustannuksellaan Art Contact -tilaisuuksia Helsingin Kaapelilla. Göteborgissa hän esitti runollisen body-art-actionin rikospaikasta, missä punnittiin myös rahan arvoa. Jokainen lantti on sen arvoinen, millä ajatuksella se liikkuu. Joka rahalla on oma moraalinsa ja raha useimmiten haisee. Gwendoline Robin (1968) Belgiasta sytytti päässään ilotulitusraketteja ja savupommin kävellen Taidemuseon portaalilla muovaten paikan klassiseen mahtipontiseen holvipäätyyn natsilisän. Irma Optimisti taideporttolan emäntänä opetti piirtoheittimellä Helene Schjerfbeckin kuolinnaamioitten matematiikka ja saunoi vastoinaan ruusupuskat saaden huikean aplodimyrskyn.

Irlantilainen Brian Connolly (1961) teki taannoin Helsingin Taidehallissa vaikuttavan tilan, jossa esitti netistä pahimmat kuvat miniatyrisesti, etteivät ristityt mummot näe ja aiheuta väärää lööppinostatusta. Göteborgissa hän teki poliittisista artikloista hartaan tilan, jossa joulurauha leijui kynttilänvalossa kauhistuttavuuksien yllä samalla hetkellä kun Ahtisaarelle jyrähti Nobel.

Kirjoittaja on kuvataiteilija ja kriitikko.


 

Videoarkistoa päivitetään


Poutapilvi web design - P4 - julkaisujärjestelmä