Tulosta sivuKritiikit 5/09

15.1.2010 15.00

Laajennettua naivismia – Outi Heiskanen, Irina Zatulovskaja, Lena Cronqvist

Lena03On helppo käsittää kolmen taiteilijan, Outi Heiskasen, Irina Zatulovskajan ja Lena Cronqvistin, tuntevan sielunkumppanuutta. He kaikki tekevät taidetta, joka perustuu omintakeiseen ilmaisuun kaukana yleisistä suuntauksista.

Lena03
Lena Cronqvist: Omakuva punaisen ja oranssin käsinuken kanssa, 2001. Kuva: Studio Jouko Järvinen.

Laajennettua naivismia


Kolme sisarta: Taidemuseo Meilahti
Helsinki 16.9.–1.11.2009.

On helppo käsittää kolmen taiteilijan, Outi Heiskasen, Irina Zatulovskajan ja Lena Cronqvistin, tuntevan sielunkumppanuutta. He kaikki tekevät taidetta, joka perustuu omintakeiseen ilmaisuun kaukana yleisistä suuntauksista. Voisi sanoa että he laajentavat kukin omalla tavallaan naivismin olemusta. Heiskanen mielikuvituksellisella runollisuudellaan, Zatulovskaja lempeän oivaltavan havainnointinsa kautta ja Cronqvist muista poiketen keskittyen pikemminkin elämän raadollisiin puoliin. Heidän yhdessä tekemänsä näyttely on kiertänyt eri paikoissa ja on nyt laajalti esillä Helsingin kaupungin taidemuseossa Meilahdessa.

Ruotsalainen Lena Cronqvist on tullut tunnetuksi omaperäisistä ihmiskuvistaan. Niissä on usein esiintynyt lapsihahmoja, joiden olemus ja aikeet viittaavat monimutkaisiin psykologisiin rakenteisiin. Viattomuus on väistynyt kuvista, joissa rajat lapsen ja aikuisen maailmojen välillä ovat hämärtyneet. Tahallisen kömpelösti kuvatut groteskit hahmot ovat välittäneet ahdistusta ja sen seuraamuksia. Töille eniten leimaa antanut piirre on persoonallisen ja omaelämäkerrallisen kuvauksen lisäksi katse, jossa tiivistyvät hätkähdyttävän intensiiviset ristiriitaiset tunteet.

Meilahdessa on esillä Cronqvistin uudempaa tuotantoa, joka käsittää maalausten lisäksi grafiikkaa ja veistoksia. Pronssiin valetut suurikokoiset veistokset toistavat uusien maalausten omakuvia. Näissä maalauksissa perhedraamat ovat sulautuneet vanhenevan taiteilijan lempeämmäksi itsensä tarkasteluksi. Tuntuu kuin menneiden vuosien repivät selvittelyt olisivat johtaneet sovitukseen, joka on suonut Cronqvistille puhdistuksen tuoman helpotuksen.

Maalauksina uudet teokset sisältävät surrealistisia elementtejä ja etäisen keveitä viittauksia aiempien vuosikymmenten sisältöihin. Siirrettynä pronssiveistoksiin ilmaisu latistuu ja menettää sen erityisen merkityksen, jonka juuri kytevä katse suurelta osin on maalauksille luonut. Pronssin jykevä mahtipontisuus soveltuu lisäksi huonosti tämänkaltaiseen pohdintaan. Pienet kivitavaraveistokset hakevat arkaaisen muotonsa antiikin ajoista mutta jäävät muuten pieniksi myös sisällöltään.

Venäläisen Irina Zatulovskajan naivistiset maalaukset synnyttävät tarinoita, joiden juuret ovat syvällä ihmisen olemuksessa. Hän kuvaa suurella lämmöllä ja yksinkertaisin keinoin pieniä asioita, joista elämän sisältö lopultakin koostuu. Menneisyys on hänen töissään läsnä myös vanhoissa pellin- tai puunkappaleissa, joille maalaukset on tehty. Zatulovskajan havainnointi ja hiljainen huumori yhdistyneinä pelkistyneiden muotojen estetiikkaan tekevät töistä eheitä kokonaisuuksia.

Yksi omista suosikeistani on kuvaus munkeista muuttamassa uuteen Valamoon. Siinä vanhan peltikappaleen alareunassa jono etunojassa vaeltavia pieniä munkkihahmoja vetää kukin taakkaansa – suurta ja monitahoista symboliikkaa vähin elein.

Outi Heiskanen esittää täällä aiempaa aineellisemman kokonaisuuden. Hänen oivaltavissa vanhoissa puuesineissään on enää aavistettavissa se herkkä viiva johon hänen graafinen ilmaisunsa perustuu. Se on parhaimmillaan ainutlaatuisella tavalla luonut kokonaisen hahmojen omalaatuisen joukon, joka on piirtynyt juuri tällä eteerisen runollisesti polveilevalla viivalla.

Heiskasen uudemmissa töissä on havaittavissa eräänlaista arkipäiväistymistä. Ihmishahmot alkavat olla enemmän ihmisten kaltaisia, terveitä ja energisiä, vailla sitä magian kosketusta, joka hänelle aikaisemmin on ollut luonteenomainen. Siellä täällä kuitenkin vielä kohtaa yllättäen heijastuksen tai jonkin muun katkelman, joka liittää ajan entiseen. Näyttely moninaisine tarinoineen houkuttelee kaiken kaikkiaan viipymään kauankin aikaa ihmettelemässä.

Leena Kuumola

Palaa otsikoihin | 0 Kommenttia | Kommentoi

Ei kommentteja


Poutapilvi web design - P4 - julkaisujärjestelmä