Tulosta sivuArtikkelit 5-12

3
Panu Rytkönen

Apurahaa jakamassa

Olen osa klikkiä. Olin mukana alkukesällä päättämässä kuka nuori taiteilija apurahaa saa.


Apurahan jakaminen on sen verran herkkä asia, että ymmärrettävän helposti syntyy ajatuksia pelaamisesta, salaliitoista tai jonkinlaisesta klikkeilystä. Semmoinen määrä toiveita ja melkein yhtä paljon pettymyksiä tähän taiteen tärkeään tukimuotoon latautuu. Suomen Taideyhdistyksen nuorten taiteilijoiden apurahan jaon yhteydessä oli tänä vuonna tarkalleen 279 toivetta – ja 254 pettymystä.


Kaksikymmentäviisi alle 35-vuotiasta taiteilijaa siis sai tuon 6 000 euroa. Eihän sillä vuotta elä taidetta tehden, mutta ehkä yhden näyttelyn saa aikaiseksi, ehkä se mahdollistaa jopa sen tärkeän, sen taiteelliselle uralle ratkaisevan.

Minua pyydettiin kevättalvella Suomen Taideyhdistyksen apurahalautakuntaan yhdeksi jäseneksi, muiden kiireidensä takia pois jättäytymään joutuneen tilalle. Ihmeempiä seremonioita ei tarvittu, Taideyhdistyksen kokous hyväksyi jäsenyyteni, ja sitten oikeastaan heti alettiin sopia aikatauluja valintakokousta varten. 


Tapio Liisa Hietanen
Liisa Hietanen: Tapio.

Muina jäseninä on kuvataiteilijoita: Susanne Gottberg, Vesa-Pekka Rannikko ja Antti Tanttu, joka on myös tämän Palkinto- ja apurahalautakunnan puheenjohtaja, sekä taidehistorioitsija FT Hanna Johansson – siis kolme taiteilijaa, vertaisarvioijaa, ja me kaksi ammatiksemme ulkopuolelta katselijaa. Ja kyllä, minä tunsin kaikki lautakuntalaiset jotenkin jo ennalta, sellaista se vain on tämän kokoisessa maassa jos on parikymmentä vuotta ammatikseen taiteen parissa toiminut. Mutta, ei hätää, ei meitä tiiviiksi kaveriporukaksi voi kuitenkaan nimittää. Niin, eikä meille makseta hommasta palkkiota, tehtävä on kunniavelvollisuus. Hyvän illallisen toki saimme, kun valinta oli tehty.


1
Matti Rantanen

Yllättävintä monelle lienee tällaisen valintaprosessin nopeus ja hektisyys. Aikaa hakemusten jätöstä päätöksen tekoon ei ole vallan paljon, ja jokaisen pitäisi ehtiä vuorollaan tutustua hakemuksiin näytteineen: melkein kolmesataa hakemusta tarkoittaa kolmea riippukansiovaunua, joita tilataksilla kuljetettiin raatilaiselta toiselle. Minulla tutustumiseen oli aikaa yksi viikonloppu, jonka kaikki tunnit jotakuinkin tuli käytettyä kuvia katsellessa. Tässä täytyy pitää ihan minuuttiaikataulua, ja raaka laskennallinen tosiasia on, että taiteilijaa kohden tehokasta peliaikaa oli keskimäärin 4 minuuttia. Aikaa menee myös melko lailla romppujen katsomiseen koneella, niissä oli usein videotaidetta, ja videoteoshan voi helposti tuon neljän minuutin yli kestää.


Mitkä ovat sitten kriteerit? Kukin kai painottaa eri asioita, ja sitten yhteisessä kokouksessa nuo painotukset keskusteluissa vääjäämättä hieman lähestyvät toisiaan.


(Lue lisää Taide-lehdestä 5/2012)


Pessi Rautio


Artikkelin kuvat ovat valikoima Suomen Taideyhdistyksen apurahan vuonna 2012 saaneiden teoksia.


takala hetkinen c h vanhanen 5
Timo Takala


Poutapilvi web design - P4 - julkaisujärjestelmä