Tulosta sivuKritiikit 5-12

26.10.2012 8.45

Kui? IX Tekstiilitaiteen triennaali

Heli Ryhänen 2 slow-motionMikä tekee verhoillusta huonekalusta taideteoksen? Miten kuivuneet puunlehdet tai hirvenpapanat liittyvät tekstiilitaiteeseen? Entä metallinen veistos?

Heli Ryhänen 2 slow-motion
Heli Ryhänen, Slow Motion, 2010. 270x110x150cm. Keinonahka, teräs, täytteet, kettinki, puu.

Tunkeilematta

 

Kui? IX Tekstiilitaiteen triennaali. Wäinö Aaltosen museo, Turku, 28.9.-25.11.2012

 

Mikä tekee verhoillusta huonekalusta taideteoksen? Miten kuivuneet puunlehdet tai hirvenpapanat liittyvät tekstiilitaiteeseen? Entä metallinen veistos?


Kaikkea tätä kysyin teoksilta tekstiilitaiteen Kui?-triennaalissa. Vastauksia en välttämättä saanut - edelleen tuntuu erikoiselta, että kirjansivut ovat jonkun mielestä tekstiiliä - mutta ymmärrän rajanvedon mahdottomuuden. Jos tekstiilitaiteen määrittelee laajasti, mikä tahansa kankaalle maalattu maisemakin on tekstiilitaidetta. Näyttelyssä onkin yksi seinänkokoinen kankaalle tulostettu rantakarikon kuva, jossa kuvan suhde kankaaseen muistuttaa öljymaalarin suhdetta maalauksen pohjaan.


On esillä toki myös muutama perinteisen oloinen kankaalle maalattu temperatyö. Hannele Kumpulaisen jekku on siinä, että hän on käsitellyt pohjakangasta kuin mitä tahansa kangasta: tehnyt maalauspohjaan taitoksia, saumoja ja vekkejä. Joudun suhtautumaan uudella tavalla kankaalle luotuun illuusioon. Enää ei riitä, että näen kuvan, minun pitää samaan aikaan ottaa vastaan tieto siitä, millaiselle pohjalle kuva on tehty ja millaisia työvaiheita (ompelemista, taittelua, taitosten purkamista) maalauksen tekemisessä on ollut.


Kumpulainen Hei
Hannele Kumpulainen: Hei, 2010. 25x33cm. Keltuaistempera kankaalle.

Joudun siteeraamaan katkelman näyttelyn tiedotteesta: ”Kui? kysyy mitä tekstiilitaiteelle kuuluu juuri nyt ja miten tekstiilimateriaaleja ja usein niihin liittyviä perinteisiäkin tekniikoita käytetään tämän päivän taiteessa.” Avain lienee sanoissa perinteisiä tekniikoita. Ehkä kuivuneet puunlehdet eivät ole tekstiiliä, mutta niistä tulee tekstiilitaidetta, koska niitä on käsitelty perinteisesti tekstiiliin liittyvällä tekniikalla (pujottelemalla niitä lankaan).


pUlla-Maija-Vikman 3-Tucuruí
Ulla-Maija Vikman: Tucurui, 2012. 205x190x2cm. Viskoosi, maalaus.

Tekstiili ei koskaan ole kliinistä. Langan, kankaan ja nahan taipuisuus tuo teokset lähelle minua itseäni orgaanisena olentona.

Meidät myös puetaan kankaaseen syntymästämme asti. Vaikka näyttelyssä teoksiin koskeminen on kiellettyä, tiedän intuitiivisesti, miltä kangas, nahka tai lanka tuntuu. Kuvittelen pujottavani sormet Ulla-Maija Vikmanin Tucuruí-lankateoksen läpi. Voin jopa kuvitella, miltä teos maistuu: olen monta kertaa nuolaissut langanpäätä ennen sen pujottamista neulansilmään.

Ehkä tekstiilitaiteen materiaalit ja tekniikat ovatkin liian tuttuja.


(Lue lisää Taide-lehdestä 5/2012)


Raisa Jäntti

Kirjoittaja on tamperelainen taidebloggaaja ja -kriitikko


Palaa otsikoihin | 0 Kommenttia | Kommentoi


Nimimerkki
Otsikko
Kommentti *
Älä täytä
Tähdellä (*) merkityt kentät ovat pakollisia
Ei kommentteja


Poutapilvi web design - P4 - julkaisujärjestelmä