Tulosta sivuVenetsian biennalessa taiteilijuus venyy

t2
Ison Britannian paviljonki, Jeremy Deller, English Magic. Kuva: Italo Rondinella. Courtesy by la Biennale di Venezia.

Maailmoja syleilevä eksyklopedinen palatsi - Venetsian biennalessa taiteilijuus venyy

Tämänvuotisen, 55. Venetsian biennalen kuraattori Massimiliano Gionin lähtökohta Il Palazzo Enciclopedico perustuu italialais-amerikkalaisen Marino Auritin (1891-1980) visioon rakennuksesta, joka sisältäisi kaiken ihmiskunnan innovatiivisyyden. Itseoppinut taiteilija omistautui projektilleen ja kehitteli sitä vuosia ja yritti sen patentoimista 16.11.1955. Pienoismallinkaan näkeminen ei vielä sytytä ajatusta 136-kerroksisesta, 700 metriä korkeasta  ja 16 korttelia kaupunkitilaa syövästä palatsista, mutta keskeisempää on nähdä sen sisään rakennettu kysymys: kenellä on oikeus olla taiteilija?

Taiteilijuus käsitteenä sallii ammatillisten nykytaiteen tähtien rinnalle sekä itseoppineita että  muiden alueiden tekijöitä. Kuvataiteilijoiksi nostetaan niin psykoanalyytikko C. G. Jung kuin Rudolf Steiner, joka tunnetaan pedagogina.

Teosofia ja henkistynyt, näkymätön maailma on keskiössä, jonka edustamiseen soveltuu erinomaisesti myös ruotsalainen Hilma af Klint (1862-1944). Edelleen saman näkymättömän tulkintaan liittyvät Aleister Crowley ja Frieda Harris , joiden kuvat ovat laajasti tunnettuja Tarot-tulkintojen tekijöille ja näkijöille. Mutta rinnasteisesti esitetään anonyymisia tantrisia maalauksia ja palautetaan katsoja sen kysymyksen ääreen, voivatko kaikki olla taiteilijoita. Nuoren autistisen japanilaiskeraamikon Shinichi Sawadan (1987) teokset ovat erittäin hienoja, mutta katsommeko me niitä toisin sen jälkeen kun selviää tarina tekijästä? Onko lopulta tarkoituksenmukaista sekoittaa taidemaailman pakkaa siihen malliin, ettei koulutuksella ja ammatillisella pyrkimyksellä olekaan enää niin väliä. Maailmansyleily ja sallivuus kääntyy itseään vastaa varsinkin kun taidemassan ilmaisu ei ollenkaan  näyttäydy koherenttina ja aikaperspektiivi on laaja.

t9
Marino Auriti, Il Palazzo Enciclopedico, 1950-luku. Kuva: Francesco Galli. Courtesy la Biennale di Venezia.

Entä Venetsian biennalen paradoksaalinen kansallisuusaspekti, mikä sen tila on? Vaikka näyttelytekstien painotuksessa ikäänkuin sanoudutaan irti kansallisuusajattelusta, 88 maata osallistuu tänäkin vuonna omana edustuksenaan ja uusista tulokkaista - Angola, Bahama, Bahrain, Kosovo, Kuwait, Malediivit, Norsunluurannikko, Paraguay ja Tuvalu - ollaan ylpeitä. Josko vain hyväksyttäisiin vanhimman ja  perinteikkäimmän biennalen struktuuri ja katsotaan pikemminkin sen sisälle; miten eri maat onnistuvat pyrkimyksissään?

Vanhat konkarit - Giardinin puistoalueelle omine rakennuksineen itsensä vakiinnuttaneet maat - vaikuttavat hienoisesti osoittavan turnausväsymystä; pitäisi edustaa korkeatasoisella taiteellisella laadulla.  Puhdasoppisuuteen ei ainakaan kansallisesti tähtää Saksa, jonka edustajana on kiinalainen nykytaiteen tähti ja toisinajattelija Ai Weiwei. Ratkaisuna on esimerkiksi Ranska antanut albanialaiselle, Pariisissa työskentelevälle Anri Salalle tilansa, britti Jeremy Deller luottaa varsin käytettyyn korttiin itseironiassaan - tarjoten teetä taideturisteille.

t10
Australian paviljonki, Simryn Gill, Here art grows on trees. Kuva: Italo Rondinella. Courtesy by la Biennale di Venezia

Jotenkin jää ihmettelemään ettei Australiasta löydy biennaleihin muita kuin Simryn Gill. Sen sijaan uudet, yllättävät maat, joiden sijaintia maantieteellisesti täytyy hieman pohtia esittävät täysipainoista taidetta. Erityisesti Azerbaizan sai kuvataiteen eri ammattilaisista koostuvan ryhmämme myönteisen hyväksynnän. Maat kuten Norsunluurannikko, Malediivit ja Bahrain olivat yhtälailla railakkaan tuoreita ja tasapainoisia  kokonaisuuksia. Giardinin ja Arsenalen ulkopuolelle kannattaa katsoa; kaupunkitilassa näyttelyiden etsiminen ja löytäminen palkitsee, vaikka ne eivät aivan tarjottimella antaudukaan katsottavaksi. 

(Lue lisää Venetsian Biennalesta Taide-lehdestä 5/2013)

Maaria Niemi


Poutapilvi web design - P4 - julkaisujärjestelmä