Tulosta sivuKritiikit

23.10.2014 9.32

Niin kuin toukansyömä lehti on kartta - Marika Mäkelä

MM Salainen puutarha Claire de Lune 2014Marika Mäkelän uskomattomansiniset, suuret maalaukset täyttävät huoneen. Ornamenttien lisäksi maalauksissa on ihmishahmoja, luolamaalauksen mieleen tuovia tikkumaisia olentoja ja kultaisia, afrikkalaisia naisia.

MM Maalari paletteineen ja kankaineen 1991
Maalari paletteineen ja kankaineen, 1991. Öljy kankaalle, 200×270 cm. Nykytaiteen museo Kiasma © Kansallisgalleria / Petri Virtanen.

Niin kuin toukansyömä lehti on kartta


Marika Mäkelä, Sara Hildénin taidemuseo, Tampere, 20.9.2014–25.1.2015.
Marika Mäkelän grafiikan näyttely, Galleria Himmelblau, Tampere, 20.9.2014 alkaen.

”Jotakin vanhaa, jotakin sinistä”, ajattelen Sara Hildénin taidemuseon ensimmäisessä salissa. Marika Mäkelän uskomattomansiniset, suuret maalaukset täyttävät huoneen. Ornamenttien lisäksi maalauksissa on ihmishahmoja, luolamaalauksen mieleen tuovia tikkumaisia olentoja ja kultaisia, afrikkalaisia naisia.

Maalauksissa on läsnä monenlaisia ketjuja historiaan. Vaikken tietäisi kuva-aiheiden alkuperää, ymmärrän että kuvissa on jotakin ihmiskunnalle omaa. Se on lohdullista. Tuntuu, että nämä kuvat ja värit suojelevat minua, muistuttavat, että elämä on matka, jonka on kulkenut minua ennen lukematon määrä ihmisiä.
Mäkelä maalaa kuin kutoisi kangaspuilla. Maalipinnassa voi nähdä loimen ja kuteen, suorat linjat, joiden varassa kuva kelluu. Eikä lopulta ole kyse vain väristä vaan erilaisten maailmojen yhdistelmistä.

MM Aistit 2007
Aistit 2007.
Maalari paletteineen ja kankaineen -maalauksessa (1991) tumma sininen  saa seurakseen puunkuoren, johon kasvaa sammal. Luonnosta helposti löytyvien värien seurana sininen muistuttaa siitä ihmeestä, joka väreissä on. Meille kaikki värit ovat helppoja (sinistä purkautuu kaikista kuulakärkikynistä), mutta väreillä on historiansa ja löytöretkensä kuten kaikilla valloitetuilla mantereilla.

Taideteoksen tekeminen onkin Mäkelälle jonkinlainen löytöretki. Museossa on tarjolla arkistokooste taiteilijan haastatteluista vuosilta 1978-2006. Videolla Mäkelä kertoo, ettei halua maalata sitä, mitä osaa vaan sitä, mistä ei vielä tiedä mitään. Vuoden 2006 kuvissa hän maalaa kokovalkoisissa vaatteissa, kuin olisi itsekin kangas, jolle kuva syntyy.

Veistossarja Kaivausaarre (alkaen vuodesta 2009) on konkreettinen kuva löytöretkestä. Puusta on kaivettu pois kaikki se, mikä ei ole aarretta, kaivettu esiin kunkin puun kultasuonia. Lopputulos on korumainen maisema, korkeuskäyrien viivoittama, kartoitettu maasto.

MM Salainen puutarha Claire de Lune 2014
Salainen puutarha Claire de Lune 2014.
Usein Mäkelän maalauksetkin lähestyvät maastoa – ne muistuttavat kiven tai puun pintaa, pientä pohjakasvustoa. Istun pitkään katomassa Norsunluukuuta (1989), sen hopeaa ja kultaa. Ajattelen sitä miten täysikuu valvottaa meitä, saa meidät uskomaan, että muutumme vieraiksi itsellemme. Mäkelän tavassa käsitellä tällaista ihmisen historiasta kumpuavaa maagisuutta on jotakin hyvin hellää. Hän koskettelee avoimia kohtia tässä hyvinpukeutuneessa sivistyksessämme.

Raisa Jäntti


Palaa otsikoihin | 1 Kommentti | Kommentoi



Poutapilvi web design - P4 - julkaisujärjestelmä