Tulosta sivuKritiikit 6-06

Materiaalirunoutta ja yllätyksiä – Reijo Hukkanen

Veistokset ovat kompleksisia ja maailman sääntöjä vastaan taistelevia kokonaisuuksia. Niissä eheyttä tärkeämmäksi nousee muotojen ja materiaalien monipuolisuus ja tulkintamahdollisuuksien rikkaus.

R Hukkan-ed
Reijo Hukkanen: Taivaanmannaa, sekatekniikka. Kuva: Kai Tirkkonen.

Materiaalirunoutta ja yllätyksiä

Reijo Hukkanen, veistoksia
Galleria Sculptor, Helsinki 25.10.–14.11.2006

Oululainen kuvanveistäjä ja taidemaalari Reijo Hukkanen (1946) osuu usein naulan kantaan kuvatessaan monimutkaisia psyykkisiä tiloja ja niiden suhteita. Veistokset ovat kompleksisia ja maailman sääntöjä vastaan taistelevia kokonaisuuksia. Niissä eheyttä tärkeämmäksi nousee muotojen ja materiaalien monipuolisuus ja tulkintamahdollisuuksien rikkaus.

Puu, teräs, alumiini, metalliroju, muovin kappaleet ja muut urbaanin elämän hukkaan heitetyt romut yhtyvät luontevasti Hukkasen teosten osiksi. Galleria Sculptorin näyttelyssä epätavalliset materiaaliyhdistelmät ja niiden muodostamat pienet yksityiskohdat tuntuivat paljastavan aina jotain lisää veistoksien kokonaisuudesta, kuten esimerkiksi pullonkorkinavaajadelfiini Kalamajassa.

Hukkasen veistosten nimissä on huumoria, mutta samalla myös itsekriittistä otetta, joka tuo oman jännitteensä teoksien tulkintaan. Hukkasen taidetta ei turhaan kutsuta materiaalirunoudeksi. Altti Kuusamon kirjoittamassa kirjassa hän kertoo, että nimi saattaa aloittaa koko kuvanveistoprosessin. Nimet toimivat kuin tarinan iskemisen alku, mutta eivät välttämättä avaa koko tarinaa. Ne pikemminkin sekoittavat pakkaa – juuri sopivasti.

Esimerkiksi Taivaanmannaa-veistoksen yksipyöräinen jalka tukee ylipitkää sanojen kiitorataa, kieltä, sen päällä on kasa värikkäitä puutikkuja, jotka on kiedottu yhteen metallilangoilla ja renkailla. Hukkanen on itse sanonut veistoksiensa moninaisuudesta: ”Kyllähän tuommoiset työt syövät mitä paskaa tahansa.”

Kaikessa materiaalisessa moninaisuudessaan Taivaanmannaa tuottaa tunteen maailman ikuisesti luullun järjestyksen hajoamisesta, muutoksesta ja kertoo maailman epäoikeudenmukaisista tyhmyyksistä, joita ei pidä kysymättä niellä. Harmonialle ja järjestykselle teos näyttää pulleaa ja pitkää kieltä.

Anna Poranen
Kirjoittaja opiskelee estetiikkaa Helsingin yliopistossa

Palaa otsikoihin



Poutapilvi web design - P4 - julkaisujärjestelmä