Tulosta sivuArtikkelit 6-07


Messager1
Annette Messager ja hänen teoksensa Täytetty – tyhjennetty. Kuva: Ari Karttunen/EMMA. Messagerin näyttely on esillä Modernin taiteen museo EMMAssa 27.1.2008 saakka.

Les Messagéres – Viestittömien viestinviejät

Annette Messager rakensi EMMAan satujen ja pehmolelujen oudon maailman.

Teksti: Tuula Karjalainen

Tapaaminen on sovittu kello neljäksi. Näyttelyn valmistelut ovat kiihkeässä vaiheessa, kaksi päivää avajaisiin, pressiin ei niinkään paljon. Kaikki on vielä kesken, osa teoskokonaisuuksista on puolittain installoitu ja valaistus alkutekijöissään. Haastattelu käydään näyttelyn rakentamisen ehdoilla, osin pilkkopimeässä, osin liian kirkkaiden valospottien häikäiseminä.

Jotenkin se tuntuu olevan luonteva tapa puhua Annette Messagerin (1943) kanssa hänen taiteestaan. Ainakin se sopii taiteilijalle, joka on kaksiviikkoisen pystytysurakan väsyttämä, ja saa näin aika ajoin luontevan syyn keskeyttää haastattelun ja olla vastaamatta kysymyksiin. Persoonana Messager on ystävällinen ja avoin, mutta samalla pakeneva ja piiloutuva.

Tapasin Messagerin ensimmäisen kerran Pariisissa yli kymmenen vuotta sitten. Sovittiin, että näemme gallerian avajaisissa. Tuntomerkiksi hän antoi neuvon: ”Etsi se, joka eniten muistuttaa Lumikkia.” Siis valkoinen iho, musta tukka ja siniset silmät, ja oikea ihminen löytyi helposti.

Kuluneiden vuosien aikana Messageristä on tullut todella suuren luokan kansainvälinen kuuluisuus. Hän on nykytaiteen elävä klassikko – yksi merkittävimmistä taiteen pienessä maailmankylässä. Maailmanluokan taiteilijat, kuten hän, ovat kuin muutkin julkisuuden megahenkilöt, jokainen haluaa heistä oman palansa. Taidemaailma juhlii tähtiensä karismaattisissa valoissa.

Messanger2-30Rumeur
Annette Messager, Rumeur (Huhu), 2000–2004. Kuva: Marc Domage © Adagp.
Messagerin taiteen materiaalien – arkitavaroiden, kankaiden, pehmeiden esineiden ja ennen kaikkea lapsuuteen liittyvien asioiden – on yleensä katsottu kuuluvan feminiinisen taiteen kategoriaan. ”Taiteeni ei ole syntynyt tyhjästä vaan minusta ja minä olen taiteilija, nainen, vaimo, äiti ja kaiken tuon kuuluu näkyä siinä, mitä teen. Olen halunnut käyttää materiaalia, jonka voin löytää läheltä ja on tuttua, sitä kaikkea, mikä tarjoutuu minulle”, taiteilija kuittaa.

Istuimme huoneessa, jossa on Messagerin viime vuonna valmistunut teos Täytetty – tyhjennetty. Laskuvarjokankaasta ommellut suuret elimet nousevat ja laskevat hiljakseen, ikään kuin hengittäisivät hengityskoneen avulla. Joukossa on jalkoja, peniksiä, suolia, rintoja ja vatsalaukkuja.

”Olen halunnut tuoda yhteen asioita, jotka ovat lähellä toisiaan, mutta eivät tiedä juuri mitään toisistaan. Ne ovat kuin me ihmiset, kuin naapurit, jotka asuvat liki, mutta eivät ole tietoisia toisistaan”, Messager perustelee.

”Ensi kertaa aloin ajatella tätä, kun joskus 1970-luvulla miltei kompastuin kadulla kuolleeseen varpuseen. Noukin sen ylös ja ajattelin kuinka vähän tiedän linnuista, vaikka ne elävät koko ajan ympärilläni. Tuo tapaus oli lähtökohta muun muassa teokselleni Hoidokit (1971–2). Puin villalangasta kudotut vaatteet kuolleille varpusille.”

”Tässä installaatiossa olevat raajat, sisäelimet ja eritteet eivät nekään juuri tiedä toisistaan, vaikka saattavat elää hyvinkin lähellä toisiaan, olla peräisin jopa samassa ihmisessä. Tuo tuossa esittää aivoja ja aivan sen vieressä on ulostekasa – ne koetaan hyvin erilaisiksi ja ovat arvostuksen äärilaidoilla.”
LUE LISÄÄ TAIDE 6/07

Kirjoittaja on Kiasman entinen johtaja ja filosofian tohtori.

Poutapilvi web design - P4 - julkaisujärjestelmä