Jokseenkin kiinalainen juttu

Kiinassa kaikki on suurta, sanotaan. Yksi maan erikoisuuksista on Pekingin itäpuolelle syntynyt Songzhuangin taiteilijayhteisö. Alueella asuu yli kaksituhatta taiteilijaa, mutta tarkkaa lukua ei kukaan tiedä.

Teksti: Jukka Järvinen

Elokuun alku on helteinen. Taksi kaartaa vartioidulle portille ja pysähtyy. Vartio­kopista soitetaan ja kysytään lupaa sisäänpääsyyn. Hetken kuluttua portti avataan ja voimme jatkaa. Ajamme ohi uusien kolmikerroksisten paritalojen, osa taloista on vielä rakenteilla. Joku viittoo suuntaa.

Paikka on vehreä, siisti ja suojainen. Tämä voisi olla diplomaattikortteli jossain Keski-Euroopassa tai Pohjois-Amerikassa. Nyt ollaan kuitenkin Pekingissä ja meitä vastassa on valokuvataiteilija Hong Hao.

Ystävällinen kädenpuristus ja lasi kylmää juotavaa. Se onkin jo aamupäivästä tuntuvassa helteessä tarpeen. Keskellä kellarikerroksessa sijaitsevaa työhuonetta seisoo työpöytä, jolla on pari tietokonetta ja A3-kokoinen skanneri. Yläpuolella kahdessa seuraavassa kerroksessa on taiteilijan ja hänen vaimonsa avara asunto.

Hong Hao (1965) vieraili Suomessa 2000-luvun alussa. Hän osallistui Ristipaineessa-valokuvanäyttelyyn, joka oli esillä Suomen valokuvataiteen museossa Helsingissä ja Oulun taidemuseossa. Tuolloin Hong Hao teki digitaalisesti rakennettuja kuvia, joissa perinteiseen kiinalaiseen maalaukseen piirrettyjen ihmishahmojen joukkoon oli lisätty uusia valokuvattuja henkilöitä.

Mainetta ja mammonaa

Taidemarkkinoilla kiinalaisen nykytaiteen osuus on viime vuosina ollut eniten kasvava sektori, kirjoittaa Barbara Pollack syyskuisessa ARTnews-lehdessä. Viimeisten viiden vuoden aikana kiinalaisen nykytaiteen teosten hinnat ovat nousseet yli kaksituhatta prosenttia. Sen lisäksi länsimaisissa museoissa kiertää parhaillaan useita kiinalaisen nykytaiteen näyttelyitä. ”Kaikki katsovat itään ja Kiinaan, eikä taidemarkkinat tee siinä poikkeusta”, toteaa Sothebyn taidehuutokaupan Aasian osastolla työskentelevä Kevin Ching Pollackin artikkelissa.

Hong Hao on hyötynyt tästä kansainvälisestä kiinnostuksesta. Hänen töitään on hankittu merkittäviin taidekokoelmiin eri puolille maailmaa. Minulle kerrotaan, että hänellä on nykyisin kymmenkunta työntekijää avustamassa teosten valmistamisessa. Tarua tai totta, mutta valokuvateosten vaatima työmäärä ja koko on kaiken aikaa kasvanut.

Uusimmat teokset ovat liki puolitoista metriä korkeita ja kahdesta kolmeen leveitä. Yksittäinen teos koostuu kymmenistä, ellei sadoista osista. My things -sarjan uusimmat kuvat ovat digitaalisia kollaaseja. Hong Hao on skannannut joukon esineitä ja yhdistänyt kuvat valtavaksi kokonaisuudeksi.

Yhdessä on valikoima erilaisia pyöreitä esineitä: rahoja, pullonkorkkeja ja kansia, kadulta löydettyjä roskia, kaikki luonnollisessa koossaan. Toinen teos koostuu eri maiden setelivaluutoista. Kolmannessa on vaaleiden muovista valmistettujen kodin sähkölaitteiden pohjia.

Parhaillaan on tekeillä työ, jota varten taiteilija skannaa nyrkkiin puristettuja käsiä. Asetan oikean nyrkkini lasille, skanneri lukee kuvan ja pienen värikorjailun jälkeen se tallennetaan osaksi kaiken aikaa kasvavaa materiaalikokoelmaa.

Työhuoneita, gallerioita, museoita

Hong Haolla on varaa asua arvostetulla alueella kaupungin keskustan tuntumassa. Se ei kuitenkaan ole mahdollista kaikille. Siksi on syntynyt Songzhuangin taiteilijayhteisö Tong­zhoun alueelle, parikymmentä kilometriä Pekingistä itään. Alue koostuu kahdeksasta lähellä toisiaan sijaitsevasta kylästä. Pääosa taiteilijoista on maalareita, mutta joukkoon mahtuu myös kuvanveistäjiä, valokuvataiteilijoita, muusikoita ja kirjoittajia.

Joissain luonnehdinnoissa Songzhuangia pidetään suurimpana taiteilijakeskittymänä koko maailmassa. Työhuoneita, gallerioita ja museoita on vieri vieressä. Yhtäällä valmistetaan maalauspohjia, toisaalla on kehysliike. Iltaisin pikku ravintolat täyttyvät ruokailemaan tulleista taiteilijaseurueista.

Taiteilijakaupungin alku on ajoitettavissa vuoteen 1994, jolloin ensimmäiset kymmenkunta taiteilijaa muuttivat sinne. Pian seurasi muita, ja muuttoliike jatkuu edelleen. Pekingin ahtaudesta ja ruuhkista ei Songzhuangissa ole juuri tietoakaan. Ilman laatu on huomattavasti parempi kuin olympialaisia varten puhdistetussa Pekingissä. Ystävät ovat lähellä ja tunnelma verkkaisen rauhallinen.

Aiemmin taiteilijoiden taloudellinen menestys tuli ulkomailta, moni emigroitui Eurooppaan ja Yhdysvaltoihin. Nyt vaurastuminen alkaa olla mahdollista Kiinassakin. Osa ulkomaille asettuneista taiteilijoista on palannut takaisin kotiin.

Jotain uutta, jotain vanhaa, paljon kopioitua

Onni ei tietenkään suosi jokaista. Kaikista ei tulee kuuluisia. Osa vaihtaa alaa tai tyytyy tuot­tamaan henkensä pitimiksi valokuvantarkkoja maisematauluja. Joku pettyy ja muuttaa pois, toiset tulevat tilalle odottamaan löytäjäänsä. Kaikki esillä oleva taide ei ole korkeatasoista, eikä kovin omaperäistäkään.

Menestyneillä tekijöillä on vähintään tusina jäljittelijää. Eikä tarjolla ole pelkästään jäljitelmiä, mukaan mahtuu myös enemmän tai vähemmän rehellisiä väärennöksiä. Vai olisiko iltahämärissä baarin nurkkapöydässä esitelty Robert Rauschenbergin maalaus ollut sittenkin aito?

Keväällä kuolleen taiteilijan työ saattaisi olla houkutteleva hankinta. Hinta oli kuitenkin kohtuuttoman halpa, eikä tökerö signeeraus oikein vakuuttanut. Olikohan nimi edes oikein kirjoitettu?
Taiteilijat saavat työskennellä melko vapaasti, kenties sisältöihin vaikuttaa eniten itsesensuuri, joka lienee osa koko yhteiskuntaa.

On elokuun toinen päivä, ja Original Art Expo Centerissä avataan singaporelaisen Yang-gallerian näyttely, jossa on viisi paikallista taiteilijaa. Saavun avajaisiin taiteilija Sun Guan­huan kanssa. Hän on mukana näyttelyssä. Tai ainakin hänen teoksensa kuvat on painettu näyttelykatalogiin ja nimi mainitaan julisteessa. Työt ovat kuitenkin edelleen hänen työhuoneellaan.
Yhdysvaltojen ja Kiinan poliittisia suhteita käsittelevät teokset näyttävät minusta melko harmittomalta poliittiselta satiirilta. Näin olympialaisten alla ne kenties olivat kuitenkin liikaa, poliittisen korrektiuden tuolla puolen.

Illallispuheet sensuroinnista harmistuneen taiteilijan kotona kääntyvät politiikkaan. Sun ihmettelee, miksi meitä lännessä kiinnostaa Tiibet, paikallisen tulkinnan mukaan se on vain yksi Kiinan maakunnista. Kotiin kutsuttuna vieraana en ala saarnata näkemyksellistä maailmanpolitiikkaa. Esittelen kuitenkin diplomaattisesti Ahvenanmaata mahdollisena esimerkkinä tiibetiläiselle itsehallinnolle.

LUE LISÄÄ TAIDE 6/08

Kirjoittaja on Karkkilassa asuva kuvataiteilija, joka vieraili elokuussa Pekingissä, Songzhuangissa ja Hong Kongissa Zhao Shaoruon opastamana.

Songzhuangin taiteilijakaupungista:
www.songzhuangart.com?

Sunshine Museum
http://www.ssmuseum.com/about/en/index.html

798 Art District:
http://www.798art.org/