Tulosta sivuKritiikit 6-08

12.12.2008 15.59

Mustavalkoinen matka mieleen – Archeology of the Mind

Woodman Untitled-space2-ProNapolilainen Fondazione Morra Grecon nykytaiteen kokoelma on ensimmäistä kertaa esillä ulkomailla.
Archeology Of The Mind
Fondazione Morra Grecon kokoelma
Kuntsin taidemuseo 22.11.2008–25.1.2009

Napolilainen Fondazione Morra Grecon nykytaiteen kokoelma on ensimmäistä kertaa esillä ulkomailla. Malmön taidemuseosta siirtyneessä Archeology of Mind -näyttelyssä on mukana ainoastaan valikoima kokoelman taiteilijoita: Kai Althoff, Susanne Bürner, David Claerbout, Mark Dion, Jimmie Durham, Cerith Wyn Evans, Urs Fischer, Rodney Graham, Georg Herold, Julius Koller, Peter Land, Lorenzo Scotto di Luzio, Jonathan Monk, Callum Morton, Fernando Ortega, Ilias Papailiakis, Seb Patane, Diego Perrone, Josephine Pryde, Michael Sailstorfer, Markus Schinwald ja Francesca Woodman. Näyttely on esillä Kuntsin modernin taiteen museossa 25.tammikuuta 2009 saakka.

Kokoelma on syntynyt viimeisen kymmenen vuoden aikana, jolloin Maurizio Morra Greco on hankkinut yksityisen kokoelmansa kansainvälistä nykytaidetta. Hän toimii yksinvaltaisesti hankinnoissaan ja luottaa olennaisesti subjektiiviseen näkemykseensä - intuitioon ja vaistoon.

Woodman Untitled-space2-Pro
Francesca Woodman (USA, 1958-1981), Nimetön (Space2), Providence, 1975-78. Gelatiini-hopea tuloste. Fondazione Morra Greco, Napoli. Kuva: Fondazione Morra Greco, Napoli.

"Hankinnoissani suuntaan katseeni usein nuoriin, uransa alussa oleviin taiteilijoihin. Heidän

ensimmäiset teoksensa sisältävät kaikkein voimakkaimman ilmaisun – ikäänkuin ensimmäisen henkäyksen", Maurizio Morra Greco kertoo. Kaikkiaan kokoelmaan kuuluu yli 200 teosta, joista nyt nähtävä näyttely esittelee parikymmentä taiteilijaa ja 22 teosta.

Näyttelyn kuraatorina on toiminut Torinossa ja New Yorkissa vaikuttava Luigi Fassi.

"Työskentelen enimmäkseen nuorten taiteilijoiden kanssa suoraan, joten tämän näyttelyn kokoaminen poikkesi työskentelytavoistani. Sukellus Morra Grecon kokoelmaan oli huomattavasti akateemisempi työ kuin aiemmat projektini", nuori italialaiskuraattori kertoo. Näyttelyn taiteellinen sisältö katsoo menneisyyteen, mieleen,goottilaisesti värittyneeseen mielen pimeään puoleen, hienostuneeseen väkivaltaan ja kuolemaan. Tämä kaikki olennaisesti perustuu narraatioon. Mielen arkeologiassa näkyvä filosofinen ote kuvastaa kuraattorin taustaa, kokonaisuus säilyttää viileän älyllisuuden tarjoten ravintoa käsitteelliselle estetiikalle.

"Näyttely peilaa mielenkiintoisella tavalla myös sitä tendenssiä, joita tapaan nuorten taiteilijoiden tämän hetkisessä työskentelyssä. Kiinnostus menneisyyteen oman yksityisen kokemuksen ja minän kautta on ajankohtasta", Luigi Fassi kertoo.

Woodman Untitled-Eel-series
Francesca Woodman (USA, 1958-1981), Nimetön (Eel series), Rome, 1977-78. Gelatiini-hopea tuloste. Fondazione Morra Greco, Napoli. Kuva: Fondazione Morra Greco, Napoli.


Nostalgiaa ja väkivaltaa

Konkreettisena esimerkkinä katseesta menneisyyteen toimii italialaisen Lorenzo Scotto di Lucion installaatio Senza titol – produdi consuma crepa (2007). Savurenkaita puhaltava kone on ylistys boheemikulttuurille ja erityisesti tupakoinnille. Taiteilijan näkökulma menneisyyteen sisältää nostalgiaa, romantisoitua kaipuuta, mutta samanaikaisesti sen äänekäs konemaisuus kiinnittyy surrealistiseen ja lopulta postmodernistisesti ironiseen leikkittelyyn – installaation pehmoeläin toistaa kaikuna katsojan sanat.

Toinen italialainen, jonka videoteos saa tottuneenkin katsojan hätkähtämään, on Diego Perrone. Teos näyttää vavisuttavalla tavalla kuolemaa, viimeisiä hengenvetoja osana luonnon kiertokulkua. Vicino a Torino muore un cane vecchio (Vanha koira kuolee lähellä Torinoa) on vaikuttava visuaalinen kertomus eläimen kuolemasta metsässä, osana luontoa. Mustavalkoinen, digitaalisesti animoitu videoteos saavuttaa todellisuudenkaltaisen vaikutuksen. Teosta hallitsevan kalman ohessa Perrone kuva luonnon romantisoitua menneisyyttä. Italialainen luonto, metsät ovat olleet hänen lapsuuden todellisuuttaan, mutta muuntunut menneisyyden kaipuuksi – katoavaksi.

Althoff Nimeton-2004-(2)
Kai Althoff (Saksa, 1966) Nimetön, 2004. Puinen teline, kangas, riikinkukonsulkia, pitsi- ja silkkikangas, kaksi mallinukenpäätä, lasinen ja metallinen kattovalaisin, 163 x 33 x 41 cm. Fondazione Morra Greco, Napoli. Kuva: Jenny Lindhe, Malmö Konstmuseum.

Kai Althoffin teos jatkaa kuoleman teemaa. Pikemmin maalarina tunnettun Althoffin veistokset ja installaatiot ovat harvinaisuuksia, kuten näyttelyn teos Nimetön (2004). Toisiinsa kietoutuneiden kuoleman suudelmaan pysähtyneet hahmot ovat seurausta todellisesta kuolemasta. Kuten niin rajun todellisesti meillä Suomessa, kouluammuskelu Saksassa tuotti Althoffin teoksen. Nuorten koululaisten kuolemaa hajuaistilla hän ilmaisi tuomalla myös mädäntyvää lihaa portaikkoon, jossa surmat olivat tapahtuneet. Tämä klimtiläinen suudelma oli koulurakennukseen toteutetun kokonaisinstallaation päätepiste. "Nykyisin Althoffin teokset ovat niin kysyttyjä, ettei yksityisillä keräilijöillä ole mahdollisuuksia hankkia hänen teoksiaan", toteaa Fassi.

Mielen mustavalkoisuus

Myyttiseksi, varhaisen kuolemansa vuoksi harvinaisen Francesca Woodmanin (1958-1981) valokuvasarja kuvaa subjektiivista kätkeytymisen, nähdyksi tulemisen, uudelleen piiloutumisen ja oman ruumiillisuutensa käsittelyä. Leikittely kuoleman kanssa on esillä jo näyttelyn 1970-luvun mustavalkokuvissa, missä siivet viittaavat pakkoa ja halua lentää pois.

Mark Dionin teos Nimetön kaivautuu todellisuuden arkeologiaan. Paperipussiin kootut eläimen luut ovat muuntuneet esteettisiksi, miltei museaalisiksi näyttelykappaleiksi. Todellisuudessa ne kertovat siitä, mitä syömme.

Monk We-are-all-looking-at-
Jonathan Monk (UK, 1969) We are All Looking at You (Me kaikki katsomme sinua), 2000. Kollaasi paperille, 26 x 32 cm. Fondazione Morra Greco, Napoli. Kuva: Fondazione Morra Greco, Napoli.

Jonathan Monkin staattinen interaktiivisuus tulee esiin löydettyyn valokuvaan liitetyistä kirjaimista We are all looking at you (2000). Ready-made lähtöinen ajattelu käyttää niin vanhaa valokuvaa kuin kirjallisen ja kuvallisen nykytaiteen synteesiä.

Meksikolaisen Fernando Ortegan hienostuneen julma Juridisesti sovittu II (2003) on teos, jossa tasaiseen, eläintieteelliseen riviin on ristiinnaulittu hyttysiä. Hienovarainen julmuus, väritön väkivalta on näennäisen mitäänsanomattoman luonnonolennon kautta tehokasta.

"Yllätyin itsekin kokonaisuuden mustavalkoisuudesta", kuraattori Luidi Fassi vastaa kysyessäni kokonaisuuden värittömyydestä. "Se ei ollut tietoista, vaan pikemminkin tulos näyttelyn lähtökohdista", Fassi toteaa.

Maaria Niemi
Kirjoittaja on vaasalainen taidehistorioitsija ja taidekriitikko

Palaa otsikoihin | 0 Kommenttia | Kommentoi



Poutapilvi web design - P4 - julkaisujärjestelmä