Tulosta sivuKritiikit 6-08

29.1.2009 14.09

Veistoksia, ja paljon – Mauno Hartman

hartman netticropMauno Hartmanin iässä ja asemassa ei tarvitse enää säästellä paukkuja.
hartman netticrop
Mauno Hartmanin teoksia. Etualalla teokset Klapi III (2008, maalattu puu) Oksasto (1990, puu), Oksarakenne X (1985, puu) ja Metamorfoosi (1998, puu, ruoko, sementti). Kuva: Niko Rakkolainen

Mauno Hartman: Tutkimuksia tehtiin

Forum Box, Helsinki,  9.1.–1.2.2009

Mauno ”Manu” H
artman (1930) on pitkän linjan kuvanveistäjä ja hirsisistä teoksistaan tunnetuin. Nyt hän esittäytyy täydentäydellä Forum Boxilla, jossa on teoksia 35 vuoden ajalta. Hartmanilaisimmiksi koetuista hirsiobjekteista vaikuttavin on suurikokoinen Uusi Maammeveistos (1985–1990). Hartmanin iässä ja asemassa ei tarvitse enää säästellä paukkuja, joten näyttely on melkeinpä teosvarastomaisen runsas. Kävijän on todellakin syytä katsoa minne astuu tai nojaa.

Runsaus toimii ja ei toimi. 87 teosta on paljon ja määrä tarjoaa hyvän kurkistuksen taiteilijan uraan. Hirsien lisäksi katsoja voi tutustua niin reliefeihin, kollaaseihin kuin maestron omakuvaan vuodelta 1980. Se saa näyttelyvieraan puolestaan kaipaamaan piirroksia, joita varmaan Hartmaninkin piiloista löytyy. 87 teosta on toisaalta liikaa, sillä reliefi toisensa jälkeen vieriviereen ripustettuna syö yksittäisten teosten tehoa. Vaikutelma ei myöskään sovi taiteilijan modernismiin, joka vaatisi pikemminkin laajoja halleja ja tyhjää valkoista tilaa kuin tiiviyttä. 

Toisaalta täyteys toimii. Modernistisen kuvaveiston ”hyvän maun” diktatuuri hälvenee ja katsoja alkaa kiinnittää huomiota materiaaliseen ja muuhun huumoriin, mitkä ilkamoivat toistuvasti veistäjän teoksissa. Samalla katsoja voi testata omaa visuaalista hahmotuskykyään täydessä galleriassa. Hän voi löytää uusia kuvasarjoja ja yllättäviä paralleeleja. Tällöin Hartmanin taide näyttäytyy elävänä aikalaistaiteena, joka voi olla esillä vähemmänkin arvokkaasti. Kaikki ei olekaan museaalista, vaan veistäjä elää ja tekee mitä huvittaa.

Näyttelyn nimeä Tutkimuksia tehtiin voi kai pitää retrospektiivisen kokoavana tai sitten se viittaa ammatillisiin kokeiluihin ja innovaatioihin, joita pitkän linjan taiteilijan uralle mahtuu. Näyttelyä se luonnehtii yllättävän hyvin, sillä huomautus kuvastaa esilläolevien teosten laajaa kirjoa ja monisuuntaisuutta. Hyvä satsi, mutta vaatii aikansa.

Juha-Heikki Tihinen
Kirjoittaja on helsinkiläinen kriitikko ja taidehistorioitsija


Palaa otsikoihin | 2 Kommenttia | Kommentoi



Poutapilvi web design - P4 - julkaisujärjestelmä