EVVIVA!
Ars Libera 50 vuotta
Kuopion Taidemuseo
10.10.–1.2.2009

Jouni Airaksinen
Galleria Becker, Jyväskylä
1.11.–19.11.2008

Kuopion kuvataiteilijat ry perustettiin vuonna 1958. Parhaiten yhdistys tunnetaan kuitenkin nimestään Ars Libera (vapaa taide). Taiteilijaseuran kotisivuilla nimeä luonnehditaan epäviralliseksi ja arkikäytössä yleistyneeksi. Olkoon niin, mutta sen kautta on mahdollisuus myös nasevasti siilata kuvataiteen menneitä vuosikymmeniä ja nimessä riittää manifestaation purevuutta sirpalemaisesti todellisuutta taiteistavaan nykyaikaammekin.

Sotien jälkeen alueelliset taiteilijaseurat syntyivät paitsi taiteilijoiden keskinäisen vuorovaikutuksen myös työskentelyolojen parantamisen, näyttelytoiminnan kehittämisen ja taiteilijoiden ammatillisen identiteetin tarpeista. Repaleisten vuosien jälkeen alueellisilla seuroilla oli intohimo esteettisiin arvoihin, mikä antoi oman kulttuurisen panoksensa ristiriidattomuutta vaalivaan yhteiskuntaan.

Ars Liberan 50-vuotisjuhlanäyttelyn Evvivan! rinnalla Kuopion taidemuseossa on esillä pienimuotoinen katselmus Savon modernisteista. Kokonaisuutta hallitsee intiimi maalauksellisuus ja figuratiivinen rakenteellisuus. Kahden näyttelyn välillä on kovin pitkä ajallinen tauko. Jos katkos alkaa todella vaivata tiedonjanoista näyttelyvierasta, hän kriittisyydessään poistaa Evvivan perästä ainakin huutomerkin.

Ars Liberaan kuuluu tällä hetkellä 58 jäsentä, joista 15 on mukana 50-vuotisnäyttelyssä. Suurin osa seuran taiteilijoista onkin siis saanut viettää juhlavuotta aivan kuin nimenä taiteilijaluettelossa. Juhlanäyttelyn kuraattorina on toiminut seuran taiteilija Kari Juutilainen.

Näyttelyluettelossa hän määrittelee roolinsa demokraattisesti valituksi yksinvaltiaaksi, joka tiedostaa valintansa aiheuttaneen myös polemiikkia. Juhlavieraana voi siis olla myös sisäisen ristiriidan kylväjä, jonka taide jäi ateljeeseen. Hänestä ei kuitenkaan ole näyttelyvieraalle oppaaksi, sillä näen vain sen, mikä on näkyvissä. Evviva.

Näyttely jäsentyy komeasti Ars Liberan ydintaiteilijoilla, joiden taiteilijankaari ulottuu jo 1970 luvulle: Pauno Pohjolainen, Pentti Meklin, Riitta Rönkkö, Jaakko Rönkkö ja Kari Juutilainen. Heidän jälkeensä seuran taiteellista vahvuutta ovat kasvattaneet Jouni Airaksinen, Tuija Suutari, Mikko Valtonen ja suomalaisen kuvanveistotaiteen piripintaan kohonnut Antti Immonen.

Jos juhlanäyttely jää niukaksi, näyttelyvieraalla on oitis hyvä mahdollisuus täydentää vajetta omalla valppaudellaan ja varustaa Evviva! jälleen huutomerkillä. Puolen kilometrin päässä museosta sijaitsee Galleria Kapriisi, jossa Arto Väisänen, Riikka Viinikanoja, Jukka Huhtala, Kristiina Korpela ja Kaisa Törmänen ovat maalanneet teoksensa reaaliaikaisesti galleria ateljeenaan. Galleria Carree on vastapäätä kapriisia ja siellä avautui marraskuun lopulla Antti Immosen yksityisnäyttely.

Jouni Airaksisen näyttely Galleria Beckerissä Jyväskylässä on suoraa jatkoa juhlanäyttelyn teoksille. Polkupyörän ohuet metalliosat toimivat niissä kuin lyijykynän viiva kolmiulotteisessa tilassa. Viiva taivuttaa figuurit traagisiin perustilanteisiin, jotka saavat yllättävän paljon ajankohtaista symbolisisältöä viime aikojen talousromahduksesta ja Obaman luomasta toiveikkuudesta. Airaksisen eksistenssiä ravisuttavat veistokset innostavat lisäämään Evvivaan!! vielä toisenkin huutomerkin.

Takaisin Kuopion taidemuseoon. Jyrki Heikkisellä ja  Antti Röngällä on varmasti minun lisäkseni oma ”fanijoukkonsa”. Heikkinen tuskin pahastuu siitä, että hänen sarjakuva-albuminsa museomyymälässä vei huomion hänen teossarjaltaan juhlanäyttelyssä.

Rönkä maalaa arkisia esineitä olemassaolon ikoneiksi. Fenomenologinen lähestymistapa perustelee perfektionistisen ilmaisutavan, johon sisältyy lopulta paljon tai suorastaan arvoituksellisen paljon  inhimillistä tunteikkuutta ja elämän aitoa hämmästelyä.

Suonenjokelainen Mari Arvinen tekee pieniä maalauksia kuin päiväkirjan sivuja. Yhden valmistuessa  todellisuus varioi uusia aiheita ja fantasia rönsyilee toisen mokoman lisää. Kaikki taipuu enemmän tai vähemmän absurdiin loppusilaukseen. Johanna Väisäsen ja Ulla-Maria Lindströmin videotaiteen voi sijoittaa  antifestivaalin rohkaisemaan ilmapiiriin, jonka toivoisi hedelmöittävän Ars Liberan taidetta nykyistä enemmänkin.   

Hannu Castrén
Kirjoittaja on keskisuomalainen kuvataidekriitikko ja kuraattori