Tulosta sivuKritiikit 6-09

21.1.2010 14.37

Hitaasti puukolla vuoltua – Kirsi Tapper

UnknownNäinä huippu- ja innovaatioyliopistojen yhtä hyvin kuin suomi-brändien kivuliaina aikoina on todella valaisevaa tehdä opintomatka Juholaan. Siellä valkenee viimeistään, että lahjakkuudessa ja sen kehkeytymisessä on enimmäkseen kyse aivan jostain muusta kuin nykyään ajatellaan.

Unknown
Kirsi Tapper: Hevonen ja unikko, 2009. Puu, rautalanka, väri.

Hitaasti puukolla vuoltua


Kirsi Tapper – Puusta veistettyjä kuvia
Saarijärven museo, 18.9. –15.11.2009

Saarijärven museo on Kirsi Tapperille luonteva paikka 50-vuotisnäyttelyn järjestämiseen. Hänet voi tavata aina kesäisin Tapperin taiteilijaveljesten kotitalossa Juholassa. Hän valvoo siellä miehensä Terjo Kiljusen kanssa talon navetassa olevaa   kesänäyttelyä, minkä lisäksi vierailijat saavat opastetun kierroksen päärakennuksessa. Vuonna 2006 taiteilijaparilla oli navetassa näyttely Hevosen turvassa.

Näinä huippu- ja innovaatioyliopistojen yhtä hyvin kuin suomi-brändien kivuliaina aikoina on todella valaisevaa tehdä opintomatka Juholaan. Siellä valkenee viimeistään, että lahjakkuudessa ja sen kehkeytymisessä on enimmäkseen kyse aivan jostain muusta kuin nykyään ajatellaan. Suuri osa suomalaisista taiteilijoista on peräisin harvaanasutulta maaseudulta, jonka tuottamista virikkeistä ei seminaareissa puhuta. Saarijärvi on taiteilijoiden tihiö; joka kylästä heitä on maailmalle lähtenyt. Muotoilija Harri Koskinen on sentään kotoisin naapurikunnasta Karstulasta.

Kirsi Tapper liittyy tunnistettavasti taiteilijasuvun ketjuun, jonka luova liike on tapahtunut puukon, kirveen, tarinoiden ja kirjoituksen voimalla hiljaista tietoa yhtään unohtamatta. Kodin ulkopuolelta saatu oppi on ollut taiteellisuutta täsmentävää ja taiteen universaaliin kenttään integroivaa. Kirsi Tapperin taiteessa tunnistaa yhteyden molempiin suuntiin; hänen taiteellinen identiteettinsä on näiden kahden maailman välissä.

Kuten näyttelyn otsikko vahvistaa taiteilijan tärkein työkalu on puukko. Puukolla myös hänen isoäitinsä veisteli puulehmiä, joita on esillä Juholassa. Kirsi Tapperin teokset koostuvat useasta vuollusta osasta ja saattavat siten olla myös hyvinkin kookkaita. Monet muistavat ihastelleensa  ruotsalaisen Torsten Renqvistin moniosaisia puuveistoksia, joilla on kaukainen yhteys Tapperin tekotapaan.

Taiteilijan ei ole helppoa olla ilmaisussaan primitiivinen ja lapsenomainen: siis oppia oppimisen jälkeen oppimattomuuden virtuositeettia. Kirsi Tapperin kohdalla ei näytä olevan katsojaa teennäisyydellä vaivaannuttavia ongelmia. Ei laisinkaan. Hänen taustanaan on kansantaiteen ja vuoleskelun aito perinne, joka sulautuu modernismin aitoa ja alkuperäistä etsineeseen traditioon.

KT, Hevoset menevät kesälaitumelle, 2009
Kirsi Tapper: Hevoset menevät kesälaitumelle, 2009. Puu, väri.
Kirsi Tapperin taideteokset eivät ole varsinaisesti veistoksia eivätkä myöskään reliefejä. Taiteilija itse kutsuu niitä puusta veistetyiksi kuviksi, millä ongelma toki on ratkaistu. Katsoja saattaa kuitenkin ohittaa senkin liian rajoittavana ja kokea teokset aivan kuin kohtauksina kuvaelmista.

Ne on sommiteltu ”Harrimaisiin” laatikoihin, jotka eivät  toimi pelkästään tarkoituksenmukaisina alustoina tai kehyksinä, vaan ovat osa taideteosta. Laatikko on kuin näyttämö, jossa kohtaus esitetään. Tapperin taide on olemukseltaan narratiivista. Koko kertomus on tiivistynyt yhteen kohtaukseen. Väri, valmisesine, pelti tai rautalanka säväyttävät kertomusta ja sen dramaturgiaa.

Saarijärven museon näyttely on lievästi retrospektiivinen. Siitä huomaa, että Kirsi Tapper on löytänyt jo ajat sitten omat ilmaisuvälineet. Tuntuu vertauskuvalliselta, mutta lopulta ihan oikeasti kehitys näyttää etenevän ja määrittyvän päivien kulun ja vuoleskelun hitaan dynamiikan rytmillä. Keskeistä Tapperin taiteessa ovat myös mielikuvituksekkaat aiheet ja oivallettu näyttämölle asettelu.

Juholan luomalla hengellä on suuri vaikutus, mutta yhtä kaikki teoksista voi löytää duchampilaisen viittauksen, picassomaisen nyrjähdyksen tai hyperrealistisen ”vuoleskelunäytteen”. Lapsenomainen fantasia ja työstötapa eivät näytä siis olevan ristiriidassa intellektuaalisen näkökulman kanssa. Vastakohtaisina pidettyjen näkemysten ristiriidattomassa kosketuskohdassa sijaitsee Kirsi Tapperin taiteen ydin, kuin elämänohje.

Hannu Castrén

Palaa otsikoihin | 0 Kommenttia | Kommentoi

Ei kommentteja


Poutapilvi web design - P4 - julkaisujärjestelmä