Tulosta sivuKritiikit 6-09

21.1.2010 14.12

Lentävä matto ja muita haaveita sisäringistä – Borders and Beyond

Dzamil Kamanger  MatkustusasiakirjaNäyttely kuvaa irtonaisuutta ja irtolaisuutta, elämää rajoilla ja niiden epämääräisillä reuna-alueilla. Päävärit ovat mustavalkoiset, mutta mustavalkoisuus ei ole pääasia.

Dzamil Kamanger  Matkustusasiakirja
Dzamil Kamanger: Matkustusasiakirja.

Lentävä matto ja muita haaveita sisäringistä


Borders and Beyond – Rajatapauksia,
Helsingin Taidehalli, 15.10.–29.11.2009

Tässä näyttelyssä raja voi olla kaikkea kahden aivolohkon välisestä rajasta aina sähköisiin rajoihin cyber-avaruudessa. Lähestymistapoja ja tekoja on yhtä monta kuin 15 taiteilijaa ja taiteilijaryhmää. Näyttely kuvaa irtonaisuutta ja irtolaisuutta, elämää rajoilla ja niiden epämääräisillä reuna-alueilla. Näyttelytilassa tuoksuu, kuuluu ja näkyy. Päävärit ovat mustavalkoiset, mutta mustavalkoisuus ei ole pääasia.

Useaa näyttelyn taiteilijaa yhdistää vaelteleva ja paikaton nomadi-taiteilijuus. Ulkopuolisuus ja se, että monet taiteilijoista eivät ole kiinni missään kulttuurissa, tekee heistä oivallisia sosiaalisten rakenteiden tarkastelijoita.

Ayumi Matsuzaka
Ayumi Matsuzaka: My First Green Mind.
Esimerkiksi japanilaisen Ayumi Matsuzakan interventio piirtää näkyviin yhden sosiaalisen normin. Suomenlinnan maisemiin sijoittuva hieman sadunomainen teos My First Green Mind on dokumentaatio Matsuzakan heinäkuisesta soluttautumisesta Suomenlinnan turistimaailmaan. Matsuzaka vietti kuukauden taiteilijaresidenssin asukkina, mutta osallistui päivittäin turistikierrokselle japanilaisen matkailijan roolissa.

Paperinukkeanimaatiossa taiteilija kertaa päiväkirjanomaisesti heinäkuun tapahtumia ja jokapäiväistä turistikierrostaan Suomenlinnassa.

Matsuzakan kertojanääni on haikea, surullinenkin. Suomenlinnan oppaat hämmentyvät turistista, joka palaa kierrokselle aina päivä toisensa jälkeen. Yhden kierroksen jälkeen turistien kuuluisi häipyä kameroineen Kauppatorin hälinään eikä koskaan palata. Matsuzakan turistityttö kuitenkin tulee takaisin, kuukauden jokaisena päivänä. Paikalle on siis kutsuttava lääkäri.

BottoeBruno Waiting for the promised land
Botto & Bruno: Waiting for the Promised Land.
Italialainen taiteilijapari Botto & Bruno pureutuu töissään yhteiskunnan reuna-alueisiin. Kun raja on jotain konkreettista, ”beyond” eli rajan toisella puolella oleva alue on jotain todella epämääräistä.

Etenkin yhteiskunnan keskipisteestä tarkasteltuna kaupunkien laita-alueet ovat ghettoja, jotka on syytä kiertää kaukaa. Botto & Bruno haluaa töissään tarkastella rähjäisiä lähiöitä ja niissä elävien ihmisten elämää – kuitenkaan estetisoimatta kuvauksensa kohteita.

Tekniikkana on ilman photoshopia tehty kollaasi. Näyttelytilassa katsoja voi kävellä sisälle harmaiden teosten rakenteisiin. Pahviseinät muistuttavat nopeasti kyhättyjen lähiöiden heiveröisiä seinärakenteita, joissa kytevät epätoivo ja ongelmat. Juuri tällaiset, aikoinaan tilapäiskäyttöön tarkoitetut lähiöt roihahtivat Ranskassa tuleen vuonna 2005.

Taiteilijaparin juuret ovat Italian Torinon työväenkortteleissa, mutta teokset voisivat sijoittua minkä tahansa miljoonakaupungin reunoille. Ne ovat kollaaseja sieltä täältä löytyneistä kuvista ja tekstikatkelmista.

Teoksessa Waiting for the promised land (2009) teinipoika ajelee polkupyörällään pahvilaatikoiden keskellä. Lähiöstä välittyy tyhjämielinen tunnelma. Millaiset mahdollisuudet on ponnistaa maailmalle pahvilaatikkojen keskeltä?

Dzamil Kamanger osoittaa teoksellaan, kuinka pieni asiakirja voi olla unelmien täyttymys. Osa 4, Suomen passi (2009), sarjasta Väärennetyt passit ovat aina myös käsityötä, on paluu lapsuuteen ja haaveeseen matosta, jolla voi ylittää kaikki esteet. Kehyksiin asetettu Suomen passi on punottu helmistä ja se muistuttaa miniatyyrikokoista, hapsureunaista itämaista mattoa. Kamangerin lapsuuden iltasadut olivat tarinoita tästä ihmeellisestä lentävästä matosta. ”Jos omistaa lentävän maton, pääsee sillä aivan minne tahansa”, oli Kamangerin äidin tapana kertoa iltaisin.

Maja Bajevic Le Voyage2
Maja Bajevic: Le Voyage.
Maja Bajevicin videoinstallaatio Le Voyage/Matka (2006) kuvaa maahanmuuttajien unelmien ja todellisuuden ristiriitaisuutta. Muuttomatka Marokosta Eurooppaan on täynnä haaveita, joita edustavat videoklipit Casablanca-elokuvasta. Horjuvalla käsivarakameralla kuvattu todellinen matka on kuitenkin muuta kuin mustavalkoinen ja siisti elokuvatodellisuus.

Bajevic on myös aikaisemmissa teoksissaan tutkinut todellisia paikkoja niiden ”haavekuvien kautta”. Taiteilijan teoksissa arki kolahtaa vasten matkaoppaaseen kuvattua täydellistä maisemaa. Samassa kaupungissa meille voi olla tarjolla monta hyvin erilaista näkymää. Parhaat maisemat ovat korkeimpien aitojen takana.

Borders and Beyond – Rajatapauksia nostaa esiin näkyviä ja näkymättömiä raja-aitoja, jotka sulkevat toiset reuna-alueille, halusta tai tahdonvoimasta riippumatta. Glamour ja eksotiikka ovat vietteleviä mutta vain kangastuksenomaisia haavekuvia.

Reetta Haarajoki

Palaa otsikoihin | 0 Kommenttia | Kommentoi

Ei kommentteja


Poutapilvi web design - P4 - julkaisujärjestelmä