Tulosta sivuPääkirjoitus 6-12

Parempaan päin


Paljon on tälläkin sivulla joutunut viime aikoina marisemaan. Ajat ovat huonot, pakolla leikataan, hyviä asioita lopetetaan, toimivia huononnetaan. Muutetaan organisaatioita, kun jotakin on muutettava itse muuttamisen tärkeyden vuoksi. Kaikilla taidemuseoilla ei ole oikein varaa tehdä näyttelyitäkään.

Mutta, mutta, yksisilmäistähän tämä näyttää olevan, sillä kyllä näin joulun alla on kuitenkin todella syytä riemuita – kun oikein silmin katsotaan. Nyt oikeastaan näyttää aika valoisalta kuvataiteen alalla; monella suunnalla tuntuu tapahtuvan. Eri puolilla Suomea aina Sipoosta Rovaniemelle syntyy uusia gallerioita tai entiset laajentavat toimintaansa. Näin tehdään vieläpä hyvin erilaisista lähtökohdista: esimerkiksi Sipoon Gumbostrandissa tehtailijasuvun ja monissa muissa paikoissa taiteilijayhteisöiden voimin.

Siellä Pohjois-Suomessa muuten polkaistiin pystyyn uusi iso taidebiennaalikin. Ja onhan siellä edelleen se hienonhieno taidekokoelma, Wihuri, joka tasaisesti vaan karttuu – ja kiertää nyt Suomea.

Taiteilijat ovat kehittäneet uutta suurisuuntaista ja silti edullista ratkaisua myös Helsingin kansainväliseksi taidehoukuttimeksi. Sen lisäksi tiedetään, että valtaisa vanha makasiini saadaan jo nyt Helsinkiin uudeksi taiteen tyyssijaksi.
Intoa piisaa taiteen ympärillä, varmaankin juuri Guggenheim-keskustelu toi taide-ideoinnin oivallisuuden ihmisten ajatuksiin. Tampereellakin heräteltiin syksyllä kansalaisaktiivisesti ajatusta Eremitaasin sivutoimipisteestä kaupungin vetonaulaksi. Hienoa, vaikka hankkeella ei kai rehellisyyden nimissä kovin tarkkoja realistisia toteutumismahdollisuuksia vielä tässä vaiheessa ollutkaan.

Ja se iänikuinen kansainvälisyyden olemattomuuden perään voivottelu sitten. Ihan kuin yllättäen, liikaa etukäteen toitottamatta, nähtävinämme onkin tässä ja nyt kaksi aivan megalomaanisen hienoa – kansainvälisistä kansainvälisintä – näyttelyä, Tampereella ekpressionismin klassikoita ja Helsingissä laaja symbolistista taidetta selvittävä näyttely. Kiasmakin näyttää, että se voi jo ihan itse tehdä omista kokoelmistaan älykkään ja hyvinkin laadukkaan – kansainvälisen tason – teemanäyttelyn.

Kun vielä niitä julkisia teoksiakin näytetään saavan pystyyn edelleen ihan koko ajan, isojakin projekteja, niin ei tässä tahdo perässä pysyä.  
Ehkä tässä Eurooppalaisen taloudellisen kuohunnan kurimuksessa loputtomaan organisaatiosäätämiseen, turhaan suunnitteluun ja mittaamiseen sekä laskelmoivaan vehkeilyyn kyllästyneenä ollaan saavuttamassa uudelleensyntyvää kuvataiteen itsetuntoa. Keskitytään oleelliseen.

Pieneltä osaltaan tähän liittyy kai sekin että Taide-lehti on seuraavasta numerosta alkaen entistä muhkeampi – toivottavasti myös entistä parempi.

Pessi Rautio


Poutapilvi web design - P4 - julkaisujärjestelmä