Tulosta sivuArtikkelit

107-3ohmydeer 2011 readymade anodisedaluminium silver brass 17x15x8cm
Anna Talbot (Norja), kaulakoru Oh My Deer, 2011, valmisesine, anodisoitu alumiini, hopea, lakka, messinki, 150 × 170 × 80 mm.

Vapaus vai kahleet?

Millä lailla korutaide on eri asia kuin koru – tai taide?


Kuvataide, jota joskus kutsuttiin vapaaksi taiteeksi, on niin arvokkaana pidetty kulttuurin alue, että monet taidekäsityön tai designin alat kernaasti haluavat olla osa sitä, mutta samalla haluavat säilyttää jotakin omista tekemisen arvoistaan. Korutaide on nykyisellään niin lähellä kuvataiteen olemusta, että ihmetyttää miksi se ei sen itsestään selvä osa kuitenkaan ole. Mutta on kai sillä kuitenkin jotakin aivan omaansakin. Siitä pitää yrittää ottaa selvä.

Taidekriitikkona vuosikymmenien mittaan nähtyäni  ja innostuttuani jo useista korutaiteen näyttelyistä ihmettelin, miksi tuo monipuolisten ideoiden maailma aina unohtui mielestäni jonnekin omiin ympyröihinsä, kunnes ajan päästä satuin taas näkemään uuden näyttelyn.

No, pidänhän minäkin koruja, vähintäänkin jonkinlaista sormeen tai korvaan unohtunutta mukaidentiteettimäistä esinettä, ja myönnän ihailevani salaa jotakin hyvännäköistä riipusta. Mutta siitä ei taida koru-taiteessa, ainakaan nykykorutaiteessa olla kysymys. Enhän itse kaiketi tohtisi pukeutua nykykorutaiteen teoksiin, en edes, vaikka siihen olisikin varaa. Minusta ne olivat vain useimmiten ilahduttavien ideoiden hyvin tehtyjä, pieniä taide-esineitä.

DK Kristensen
Marie-Louise Kristensen (Tanska), rintakoru, CPH: Puiston penkki, 2011, messinki, puu, 60 × 70 × 20 mm.

Havaitsin äskettäin, että myös korutaiteen piirissä kohistaan siitä mikä on korutaiteen määritelmä, ja siitäkin minkälaista hyvä korutaide on. Tuntui, että tästä oli kiihkeämpiä näkemyksiä kuin nykykuvataiteen sisällä konsanaan. Tuntuu, että korutaide haluaa olla jotakin muuta – jotakin taiteellistetumpaa – kuin korun perinnettä, mutta aivan nykytaidetta, nykytaiteen ehdoilla ja kilpakentillä ei kuitenkaan. Halutaan syödä ja säästää korea kakku.

###

Asian selvittämiseksi helsinkiläiseen kahvilaan kokoontui syksyllä, ennen Designmuseon korutaidenäyttelyn avaamista, joukko korutaiteen tuntijoita. Mukana olivat Päivi Ruutiainen, korutaiteesta juuri Lapin yliopistoon otsikolla Onko puhelinkoppi koru? Nykykoru taiteen kentällä väitellyt taidekriitikko ja kuraattori. Väitöskirja lienee ensimmäinen, missä laajasti pohditaan korutaiteen ja muun taiteen suhteita; Juhani Heikkilä, pitkän linjan korutaiteilija, joka on avoimilla kirjeillään haastanut myös mm. Ruutiaisen nykykorutaidekäsityksiä; Clarice Finell, korutaiteilija, joka myös myy korutaidetta sekä nykytaidetta galleriassaan Johan S:ssä Helsingissä; Anna Rikkinen, korutaiteen tekijöiden järjestö Korutaideyhdistys Ry:ssä aktiivisesti toiminut ja korutaiteesta luennoinut taiteilija; ja Janna Syvänoja taiteilija, joka tekee niin veistoksia, installaatioita kuin korujakin mm. kierrätetyistä materiaaleista ja on ja näin tuonut myös korutaidetta nykytaiteenkin areenoille jo 80-luvulta asti. 

(Lue suuri korutaidekeskustelu Taide-lehdestä)


Oikaisu:

Lehden korutaidekeskusteluun oli livahtanut virheen seurauksena keskustelupöydästä kommentti, joka oli kirjattu väärän keskustelijan, taiteilija Janna Syvänojan, repliikiksi. Syvänoja ei siis lausunut mitään seuraavan kaltaista:

"Minua on alkanut häiritä tämä kysymys materiaalista, että olisi tiettyjä tapoja, miten vaikka jalometalleja käyttämällä korusta tulee väistämättä hienompi. Jos jollekin, joka osaa teknisesti tehdä, antaa kasan hopeaa, niin mikä tae se on siitä, että syntyy taiteellisesti merkittävää? Minusta pitäisi olla mahdollista käyttää kaikkia materiaaleja, ja mihin tahansa tarkoitukseen."


Janna Syvänoja puhui oikeasti  seuraavalla tavalla:

Janna Syvänoja: "Minulle materiaali on aivan oleellinen osa ilmaisua. Luonnonmateriaalit ja käytetyt, "jo eläneet" materiaalit kantavat mukanaan elämänsä tarinaa ja viittaavat omaan menneisyyteensä ja käyttötarkoitukseensa. Niillä voi olla myös symbolinen tai käsitteellinen merkitys. Näin valittujen materiaalien myötä teokseen liittyy aina myös kommentti koruun perinteisesti liitetyistä ominaisuuksista: arvo ja aika, siis niinkuin ihminen ne kokee. Ikuisuuskysymys on mielenkiintoinen, loppujen lopuksi ainoa, mikä on pysyvää, on muutos."

Toimitus pahoittelee sekaannusta sekä taiteilijalle että lukijoilleen (16.12.2013).


Pessi Rautio

NO Mehus
Konrad Mehus (Norja), morsiuskruunu, Krona på Verket 2 – Bird's Nest, 2003, hopea, oksat,165 × 130 mm.
 

Nykytaidenäyttely vitriineissä

Designmuseon From the Coolest Corner -näyttely on nykytaide-elämyksenä erikoislaatuinen. Harvoinpa enää näkee taidenäyttelyä, joka koostuu isoimmaksi osaksi siitä, että riveissä on vitriineitä, joissa olevia esineitä kumarassa tiiraillaan. Mutta, tässä understatementin esittämistavassaankin korutaide näyttää kyllä omat hyvät puolensa: hyvin innostavia taideteoksia tarjoutuu nähtäväksi, näyttely on täynnä viisaita ja aika usein myös hauskoja oivalluksia, jotka kuitenkin ovat useimmin nimenomaan visuaalisesta ja kolmiulotteisuudesta lähtöisin.

(Lue koko juttu From the Coolest Corner-korunäyttelystä Taide-lehdestä)

From the Coolest Corner – Pohjoismainen nykykoru, Designmuseo, Helsinki, 11.10.2013–12.1.2014

EE Maelk
Kadri Mälk (Viro), rintakoru, Very Guilty, 2010, siperialainen gagaattionyksi, valkokullattu musta rhodium, spinelli, turmaliinit, 115 × 66 × 12 mm.


Poutapilvi web design - P4 - julkaisujärjestelmä