Tulosta sivuEntä jos taideteos ei olekaan aito

V1
Helene Beltracchi esittää väärennetyssä valokuvassa isoäitiään väärennettyjen maalausten ympäröimänä. Kuvan tarkoitus oli tukea tarinaa, että maalaukset olisivat kuuluneet iso­vanhemmille.

Entä jos taideteos ei olekaan aito

Tapaus Beltracchi, sodanjälkeisen Saksan suurin taideväärennösskandaali ja sen seuraukset

Eräänä marraskuun päivänä vuonna 2006 Saksan nimekkäimmällä huutokauppakamari Lempertzillä myytiin ekspressionisti Heinrich Campendonkin teos Rotes Bild mit Pferden. Kirjassaan Falsche Bilder Echtes Geld (Vääriä tauluja Aitoa rahaa) saksalaistoimittajat Stefan Koldehoff ja Tobias Timm kuvaavat, kuinka jo huutokaupan alla tapausta juhlittiin sensaationa.  Kadonneeksi luultu teos oli kuulunut natsivainoa paenneen taidekauppias Alfred Flechtheimin kokoelmiin ja jäänyt lähes unohduksiin. Frankfurter Allgemeinessa maalaus nimettiin huutokaupan kohokohdaksi.


Taulun lähtöhinnaksi oli arvioitu vajaat miljoona euroa. Se myytiin 2,88 miljoonasta Maltalla olevan Trasteco yritykselle.  Tämä oli suurin summa, mitä Campendonkin teoksista oli koskaan saatu. Asiassa oli kuitenkin yksi kauneusvirhe. Maalaus ei ollut aito.


Tämä paljastui vasta  neljä vuotta myöhemmin eri tahoilla tehtyjen pitkien tutkimusten jälkeen, etunenässä taidehistorioitsija Ralph Jentsch. Lopuksi taulusta teetettiin kemiallinen analyysi, missä todettiin, ettei siinä käytettyä titanvalkoista ollut vielä taiteilijan eläessä markkinoilla. Maalauksen oli tehnyt vuonna 1951 syntynyt saksalainen taideväärentäjä Wolfgang Beltracchi, joka oli kopioinut Campendonkin maalauksen lisäksi lukemattomia muita taideteoksia. Paljastui sodanjälkeisen Saksan suurin taideväärennyskadaali ja jotain systeemistä nimeltä taidemarkkinat. 


V2
Beltracchin tekemä "Louis Marcoussis": taidekauppias Alfred Flechtheimin muotokuva. Maalaus myytiin aluksi 200 000 eurolla, ja kaksi vuotta myöhemmin jälleenmyynnissä 470 000 eurolla.

 

Väärentäjän ammattiylpeys

 

Beltracchi täytti hyvin väärentäjän edellytykset. Hän on käsistään taitava, väärentäminen ei aiheuttanut minkäänlaisia tunnonvaivoja, päinvastoin asian ilmitultua hän osasi kääntää sen edukseen. Nyt hän oli  sankari, kun oli pystynyt narraamaan taidemaailmaa. Hän kohottaa itsensä myös suureksi taiteilijaksi, sillä ”ei hän kopioinut, vaan paransi taiteilijoiden tyyliä, teki ne täydelliseksi” totesi Beltracchi Die Zeit-lehden haastattelussa. Yhdessä vaimonsa Helene Beltracchin kanssa hän on kirjoittanut tapahtumasta kirjan Helene Beltracchi, Wolfgang Beltracchi, Selbstporträt (Helene Beltracchi, Wolfgang Beltracchi, Omakuva).


Beltracchi oli harjoittanut toimintaansa lähes 30 vuoden ajan väärentämällä omien sanojensa mukaan noin sadan taiteilijan töitä, joukossa saksalaisia ekspressionisteja kuten  Max PechsteinMax Ernst mutta myös ranskalainen taidemaalari  Ferninand Legér. Kopioitujen teosten  tarkkaa lukumäärää ei tunneta. Tutkimuksia johtaneen Berliinin taiderikososaston johtajan René Allongen mukaan on lähes sata maalausta tunnistettu Beltracchin tekemiksi.   Kolme vuotta sitten Kölnissä käydyssä oikeudenkäynnissä käsiteltiin kuitenkin  vain 14 maalausta  Beltracchin ja hänen apureinaan olleiden vaimon ja kahden muun kumppanin tunnustettua syyllisyytensä. Beltracchi tuomittiin kuudeksi ja hänen vaimonsa neljäksi vuodeksi vankeuteen. Myöhemmin Beltracchi tuomittiin vielä korvaamaan Trastecolle Campendonkin väärennöksestä maksettu summa. Muiden väärennösten kohdalla korvausten saaminen tulee Allongen mukaan olemaan vaikeata.


Beltracchi osasi  tarjota teoksiaan arvostetuille huutokauppakamereille, joihin kuului Lempertzin lisäksi muun muassa Sotheby’s ja Christie’s. Näiden avulla teokset aateloitiin.  Tauluja myytiin sittemmin Euroopan lisäksi lähinnä Yhdysvaltoihin ja Japaniin.


”On myös varmaa, että taidemaailmassa on edelleen Beltracchi-väärennöksiä, joita ei tunneta,” toteaa Allonge.


 Niitä voi olla  museoissa tai yksityisomistuksessa. Allonge kertoo, kuinka tutkimuksissa selvisi vuonna 2009 Tukholman Moderna Museetin Max Ernst retrospektiivissa olleen esillä myös Beltracchi- väärennöksiä. Tuolloin sitä  ei tiedetty.

 

(Lue koko artikkeli Taide-lehdestä.)


Leena Becker


V3
Helsingin Doc-Point elokuva­festivaaleilla (27.1.–1.2.2015) esitetään dokumenttielokuva Beltracchi – The Art of Forgery, jonka on ohjannut Beltracchin puolustusasianajajan poika Arne Birkenstock, ja joka siksi on herättänyt kritiikkiä elokuvan tarkoitusperistä ja Beltracchin sankarina esittämisestä. Kuvassa Wolfgang Beltracchi työssään. © Fruitmarket, Wolfgang Ennenbach.


Poutapilvi web design - P4 - julkaisujärjestelmä