Tulosta sivuNurkanvaltaajan sohvatyyny

taide1

Nurkanvaltaajan sohvatyyny

 

Tätä avantgarden merkkitapausta Pietari ei juhli millään tavoin. Ei torvisoittoa, oppineiden puhetilaisuuksia, ei juhlanäyttelyä. Maalaus, jonka Moskovasta sata vuotta sitten käymään tullut Kazimir Malevitš ripusti paikallisen taidesalongin nurkkaan, ei juuri nyt tunnu puhuttelevan ketään. Musta neliö täyttää tasavuosia, mutta pietarilaisten silmissä tuo lännessä juhlittu ja Moskovaan museoitu taiteen henkisyyden ikoni saattaa olla loppuun kaluttu luu. Se on harmi, sillä tarina Malevitšin myyttisestä loikasta abstraktioon ansaitsee tulla uudelleen kerrotuksi. Nurkkaan ripustetun neliön taustalla on paljon värikkäämpi historia kuin usein muistetaan.

 

Viimeinen futirististen maalausten näyttely 0.10 (nolla-kymmenen) päätti Malevitšin kiihkeätempoisen työvuoden 1915 ja huipentui uuden taiteellisen suuntauksen suprematismin julistamiseen maailmalle. Se, mitä oli tapahtunut ennen joulukuuta on kuitenkin monesti unohdettu, eikä Malevitš itse suinkaan ollut asiaan syytön. Toisin kuin abstraktin taiteen ylevä tarina kertoo, suprematismi ei syntynyt taiteilijan henkisenä kirkastumisena tai neljännen ulottuvuuden pohdintana, vaan se luotiin kovan kilpailun tuoksinassa. Venäjällä futuristien uudet keksinnöt ja taidetempaukset olivat järjestään julkisuushakuisia, eikä Malevitš ollut tässä suhteessa mikään poikkeus. Vuonna 1915 hän kamppaili uuden taiteen johtoasemasta Vladimir Tatlinin kanssa ja tarvitsi siinä kisassa erottuvan nimikkeen. Hänen ensimmäinen yrityksensä omaksi ismiksi ei kuitenkaan ollut suprematismi, vaan helmikuusta nimensä ottanut fevralismi.

 

Tämä muutaman ihmisen taidesuuntaus, joka teoksissa korostettiin irrationaaleja assosiaatioita, jäi lyhytikäiseksi. Myöhemmin, voittoisana suprematistina Malevitš pyrki häivyttämään sen historiastaan. Kuitenkin fevralistien ”performanssi”, jossa kuljettiin Moskovassa isot puulusikat takinnappiin kiinnitettyinä oli ehtinyt kiiriä sanomalehtien sivuille. Myös Malevitšin fevralistiset maalaukset (esimerkiksi Lehmä ja viulu, Ilmailija, Kompositio Giagonda) saivat näkyvyyttä. Maaliskuussa 1915 Pietarissa järjestetyssä näyttelyssä Tramvai V hänellä ei ollut vielä esittää muuta kuin fevralistisia töitä. Puulusikat ja kummalliset kuvarinnastukset alkoivat kuitenkin tuntua painolastilta, koko futurismi hieman väsähtäneeltä. Kriitikotkin puhuivat jo nähdystä ja kaipasivat jotakin tuoretta. Malevitš haki kiihkeästi uutta suuntaa koko kesän ja syksyn 1915. Työurakkansa tulokset hän esitteli joulukuussa avautuneessa 0.10 -näyttelyssä.


taide2

 

Taidehistoriassa tämä kuuluisa näyttely on luettu 1900-luvun kymmenen tärkeimmän joukkoon. Sen kruunasi nurkkaan nostettu Musta neliö ja kenties siksi tapausta on yleisesti pidetty suprematismin ensiesiintymisenä. Totuus kuitenkin on, että Malevitš oli esittänyt ensimmäisiä suprematistisia töitään jo marraskuussa. Tämä ei kuitenkaan tapahtunut nykytaiteen kentällä vaan taidekäsitöiden näyttelyssä. Kaiken lisäksi hän ei tuolloin tarjoillut kolmea abstraktia maalaustaan malleina henkisyydestä vaan proosallisemmin ehdotuksina uudenlaisesta huivien ja sohvatyynyn koristelusta. Fevralismin ja taidekäsityön osuuden unohtaminen (Malevitš oli itse käypä käsityöihminen) tarjosi myöhemmälle taidehistorialle mahdollisuuden alleviivata ja ylitulkita suprematismin filosofista syntyideaa, sen henkisyyttä ja ”tyhjyyttä” vastapainona älyvapaalle performatiivisuudelle ja värikkäälle koristeellisuudelle.

 

Karnevalistinen puulusikka-Malevitš sysättiin toisin sanoen sivuun historiasta ja tilalle asetettiin vakavampi, kosmisempi ja esoteerisempi Malevitš. Mustan neliön tulkintojen riemuvoitossa myös henkinen side venäläisiin ikoneihin korostui vaikka taiteilija itse oli Ukrainassa puolalaiseen perheeseen syntynyt katolilainen. Ei hänellä ollut mitään erityistä suhdetta ortodoksisen kirkon rekvisiittaan. Musta neliö oli kiistatta oivallus, joka avasi Malevitšille itselleen uusia ja avarampia näkökulmia taiteen maailmaan ja johti hänet uusiin ajatuksiin. Vuosien mittaan aktiivisesti markkinoimallaan ja teoretisoimallaan suprematismilla hän voitti suuren joukon seuraajia, joihin pelkät sohvatyynyt eivät olisi vedonneet. Heidän joukossaan on myös seissyt suuri osa 1900-luvun taidehistoriaa määritelleistä historioitsijoista.

 

Talo, jossa Nadezda Dobyzinan taidesalonki toimi, on yhä paikallaan Pietarin keskustassa Mars-kentän kulmalla. Muistolaattaa Mustalle neliölle tai avantgarden historialle sen seinältä on turha etsiä. Venäjän nykyisessä henkisessä ilmastossa historiasta nostetaan esiin aivan toisenlaista materiaalia. Nurkka, jonka Malevitš valtasi sata vuotta sitten, piilottelee jossakin talon toisessa kerroksessa, jonka laajat tilat on vuosien aikana pilkottu asunnoiksi. Lähistöllä Venäläisessä museossa on maailman suurin kokoelma Malevitšin teoksia. Museomyymälästä voi luonnollisesti hankkia Malevitš-lippalakin, Malevitš-paidan ja Malevitš-kassin. Ja jos katsoo oikein tarkkaan, vitriinin alahyllyltä saattaa löytää suprematistisen sohvatyynyn.


Jyrki Siukonen

 


Poutapilvi web design - P4 - julkaisujärjestelmä