Tulosta sivuPiirtäminen on maailman rakentamista

 

-1
Stig Baumgartner, sarjasta Night Studio, 2015, hiili paperille, 50×65 cm .

Piirtäminen on maailman rakentamista

 

Haastattelu: Timo Valjakka

 

Stig Baumgartner (s. 1969) esittää taiteessaan kysymyksiä modernistisen maalauksen perinteestä ja siitä mikä on abstraktin maalauksen merkitys nykypäivänä. Piirtämisellä on hänen taiteessaan keskeinen asema, samoin ”virheen estetiikalla”, jolla hän viittaa sekä tekijän läsnäoloon teoksessaan että taiteilijan intention ja toteutuneen teoksen väliseen kuiluun.

 

Baumgartner on perehtynyt piirtämiseen liittyviin kysymyksiin myös Kuvataideakatemian piirustuksen ja havainnon lehtorina. Timo Valjakka tapasi hänet hänen työhuoneessaan Vallilassa.

 

Timo Valjakka: Aloitetaan aivan alusta. Mikä on piirustus? 

 

Stig Baumgartner: Piirustus on viivalla tehty teos.


-2
Stig Baumgartner, sarjasta Night Studio, 2015, hiili paperille, 50×65 cm .

 

TV: Eikö käsite ole välittömästi ongelmallinen? Tummat hiilityöt, joita sinulla on työhuoneesi seinällä, ovat tunnistettavasti piirustuksia, vaikka niissä ei ole yhtään selkeää viivaa, vaan leveitä mustia viivamassoja.

 

SB: Sanoisin silti, että viiva on piirustuksessa se juttu. Kyllähän vaikka Richard Serran tai Richard Longin teokset voi halutessaan nähdä piirustuksina, mutta itse ajattelen piirtämistä aiheen etsimisenä, asioiden hahmottamisena.

 

TV: Piirtämistä luonnehditaan usein taiteen perustaksi, josta kaikki lähtee. Sanotaan myös, että valmista piirustusta oleellisempi asia on piirtämisprosessi.

 

SB: Piirustus näyttää aina oman tekotapansa, miten se on syntynyt. Jokainen lisätty viiva on suhteessa sitä edeltäneisiin viivoihin. Piirustusta ei ole olemassa ennen kuin se tehdään. Viiva pitää keksiä joka kerta uudelleen, sitä ei ole olemassa valmiina.

 

Piirtäjä ei myöskään voi nähdä piirustusta sitä tehdessään, koska piirustus on hänelle väline, jonka avulla hän yrittää tavoittaa jotain muuta. Piirtäminen on piirtäjän tekemän jäljen ja hänen tavoittelemansa asian vuoropuhelua. Vasta piirustustapahtuman päätyttyä hän saattaa havahtua: ”minä olen piirtänyt tämän”.

 

Olen aina pitänyt Juhana Blomstedtin Genesis-sarjan piirustuksista (1985), joissa näkyy miten hän on hakenut viivalle oikeaa paikkaa. Me luemme nuo piirustukset eräänlaisina reitteinä, näemme kaikki pois pyyhityt viivat. Niissä näkyy hyvin miten piirustus esittää itseään ja omaa prosessiaan.

 

TV: Mitä piirtäjä mielestäsi tavoittelee?

 

SB: Vasarin mukaan piirtäminen, disegno, on ajattelua, hahmottamista ja muodon antamista. Esimerkiksi lasten piirustukset eivät perustu siihen miltä asiat näyttävät, vaan siihen miten lapsi ajattelee niiden olevan. Lapset hahmottavat maailmaa tiedon kautta. Heille muodon antaminen ei tarkoita näkyvän muodon antamista, vaan sitä että ”minun maailmassani asiat ovat tällä tavalla”. Tämä on mielestäni oleellinen piirtämisen osa-alue. Piirtäminen on maailman rakentamista.


-3
Stig Baumgartner, sarjasta Night Studio, 2015, hiili paperille, 50×65 cm.

 

TV: Opetat piirtämistä, hahmottamista ja sommittelua Kuvataideakatemiassa. Millaiseen käsitykseen piirtämisestä opetus perustuu?

 

SB: Hyvin laajaan. Se millä välineellä tai keinolla piirustus on tehty ei ole kiinnostavaa, ei myöskään se, onko työn tuloksena piirustus. Piirtäminen on läsnä taiteen tekemisessä koko ajan. Ei sitä tarvitse erikseen miettiä tai perustella.

 

Jos haluaa ymmärtää piirtämistä, pitää tehdä piirustuksia. Teet piirustuksen ja havahdut tekemästäsi jäljestä. Se on näin yksinkertaista.

 

TV: Vieläkö akatemiassa piirretään perinteistä elävää mallia?

 

SB: Mallin piirtäminen on nykyisin enemmän vapaaehtoista, ja hyvin harva tekee sitä. Mallipiirustuksella ei enää ole samaa asemaa kuin aikaisemmin.

 

TV: Mitä piirtäminen merkitsee sinulle itsellesi?

 

SB: Se on ihan perustava asia. Se on aiheiden hakemista. Piirustuksessa täytyy näkyä aihe, syy miksi se on tehty. Aihe löytyy tekemisen kautta, lisäämällä ja poistamalla, kunnes tulee tunne, että nyt siinä on jotakin – vaikka sillä jollakin ei olekaan mitään nimeä eikä sitä voi muuttaa sanoiksi.

 

TV: Toisin sanoen piirtäminen on sinulle prosessi. Piirustusta aloittaessasi sinulla ei ole käsitystä siitä mihin tulet päätymään?

 

SB: Ei todellakaan. Piirtäminen on vuoropuhelua, jossa muodot ja materiaalit hakevat paikkaansa kunnes ne löytävät sen.

 

TV: Mistä tiedät, milloin piirustus on valmis?

 

SB: Silloin kun siinä on se mitä kutsun aiheeksi. Tämä ei tarkoita, että piirustuksen pitäisi olla kauniisti sommiteltu. Minulle tärkeämpiä ovat muotojen keskinäiset suhteet kuin se miten ne sijaitsevat suhteessa paperin reunoihin.

 

TV: Hiilipiirustuksesi ovat hyvin tummia, paikoin mustia. Ne tuovat mieleen illan tai yön hämärän.

 

SB: Itse asiassa ne ovat tummia siksi, että minulta loppui paperi kesken. En malttanut lähteä hakemaan lisää, vaan pyyhin aikaisempia piirustuksia pois uusien tieltä. Lopulta piirsin papereille, jotka olivat valmiiksi harmaita. Niitä oli tosi hauska tehdä.


-4
Stig Baumgartner, sarjasta Night Studio, 2015, hiili paperille, 50×65 cm.

TV: Sinulla näyttää olevan tietty muotosanasto, joka toistuu teoksesta toiseen, suorakulmioita ja kolmioita, jotka tönivät ja törmäilevät toisiinsa eri tavoilla.

 

SB: Piirtäminen tarkoittaa asioiden laittamista järjestykseen, ja nuo muodot ovat niitä asioita. Viiva näissä piirustuksissa on raja, joka erottaa muodot toisistaan.

 

TV: Muotojen sisällä olevia viivastoja voisi ehkä verrata siveltimenjälkiin?

 

SB: Kyllä. Vincent van Goghin taiteessa minua kiehtoo muun muassa se, että hän teki piirustuksia omista maalauksistaan, siis jäljitteli maalaustensa pintaa piirtämällä, kaikkia niitä rytmikkäitä siveltimenvetoja. Hän teki piirustuksia, jotka esittävät maalauksia ja joiden ääressä katsoja tulee tietoiseksi maalausjäljestä. Näin voi katsoa myös minun piirustuksiani, piirustuksina jotka esittävät maalauksia.

 

TV: Piirustustesi raskaat hiilimassat tuovat mieleeni taidehistorioitsija Wölfflinin ajatuksen, jonka mukaan viivapiirustus edustaa klassisismia ja harmaasävyillä tehty romantiikkaa. Hänen määritelmänsä mukaan sinä olet ilmiselvä romantikko.

 

SB: Tuolla ajatuksella on pitkät perinteet ja siihen törmää yhä, mutta minun on vaikea ymmärtää sitä. Kun katsoo vaikka Blomstedtin tai Pollockin maalauksia, huomaa että klassinen ja romanttinen ovat niissä läsnä samanaikaisesti, toisiinsa sekoittuneina.

 

TV: Malevitsh maalasi ensimmäisen Mustan neliönsä tasan sata vuotta sitten. Monet, jotka eivät ole nähneet alkuperäistä maalausta, mieltävät sen muodoltaan täydelliseksi ja ikään kuin käsitteelliseksi. Nähdessään teoksen he hämmästyvät huomatessaan, että se on aika krouvisti maalattu. Se on ennen kaikkea maalaus, ja Wölfflinin näkökulmasta epäilemättä romanttinen.

 

SB: Tällaiset määritelmät ovat aina ahtaita. Esimerkiksi Mondrianin maalaukset ovat näennäisestä klassisuudestaan huolimatta hyvin intuitiivisia ja siksi niin eläviä. Albersin teokset voidaan selittää, mutta ne eivät tyhjene selittämällä.

 

Määritelmiä kiinnostavampi asia on virhe, jota käsittelin kuvataiteen tohtorin tutkinnossani* ja jonka voi tiivistää taiteilijan läsnäoloon omassa teoksessaan. Virhe syntyy taiteilijan tavoitellessa teoksensa ideaa, joka on puhdas ja täydellinen, mutta johon hän ei koskaan yllä. Juuri tämä virhe tekee taideteoksesta kiinnostavan ja elävän.

 

 

 

*Stig Baumgartner: Virhe Abstraktissa maalauksessa. Tekijän paikka maalauksen rakenteessa. Vaasa: Taideyliopiston Kuvataideakatemia 2015.

 

 


Poutapilvi web design - P4 - julkaisujärjestelmä