Tulosta sivuKritiikit

13.12.2017 20.59

Meidän teeseremoniamme

3-Aarne_Hamara_1957Toisen maailmansodan jälkeen Suomessa oli tilausta urheiluseurojen ja kulttuuriyhdistysten perustamiselle. Ne olivat omiaan luomaan yhteisöllisyyden tunnetta jälleenrakennuksen aikana. Vuonna 1947 perustettiin Rovaniemellä maakunnallinen Lapin Taideseura Seitapiiri, joka profiloitui lähinnä kirjallisuuden ja kuvataiteen edistäjäksi.

3-Aarne_Hamara_1957
Aarne Hamara, Yksinäinen puu, 1957, öljy 80 × 98 cm. Kuva: Arto Liiti.

Meidän teeseremoniamme

Uuteen aamuun – jälleenrakennettu maisema lappilaisessa taiteessa

Rovaniemen taidemuseo

20.10.2017–4.2.2018

 

Toisen maailmansodan jälkeen Suomessa oli tilausta urheiluseurojen ja kulttuuriyhdistysten perustamiselle. Ne olivat omiaan luomaan yhteisöllisyyden tunnetta jälleenrakennuksen aikana. Vuonna 1947 perustettiin Rovaniemellä maakunnallinen Lapin Taideseura Seitapiiri, joka profiloitui lähinnä kirjallisuuden ja kuvataiteen edistäjäksi.


Taidehistorioitsija Tuija Hautala-Hirviojan mukaan Seitapiirin toiminnalla oli merkittävä rooli sekä palaavien evakkojen että Lapin uusien tulokkaiden kotiuttamisessa haastavassa tilanteessa. Hän on koonnut Rovaniemen taidemuseoon näyttelyn, jossa on esillä 150 Seitapiiriin toimintaan osallistuneiden taiteilijoiden maalausta vuosilta 1945-1965. Näyttely on osa Suomen akatemian ja Lapin yliopiston rahoittamaa Feeniks-tutkimushanketta. Suurin osa teoksista on yksityisistä kokoelmista.


Noin 20 vuotta vaikuttaneessa Seitapiirin kuvataidejaostossa oli mukana lappilaisia kuvataiteilijoita monista lähtökohdista. Mainittakoon useita kirkkomaalauksia maalannut ja taideakatemiassa opettajana toiminut Aale Hakava, kulkurimaisesti kierrellyt ja muotokuvillakin elänyt Alvar Outakka sekä puuhakkaat ja karismaattiset kuvaamataidon opettajat Nina Vanas ja Liisa Rautiainen.

Uuno_Särkelä_Tunturista_1960
Unto Särkelä, Tunturista, 1960, öljy. Kuva: Arto Liiti. Särkelä toimi Unto Pusan avustajana maalattaessa Kemijärven seminaarin suurta seinämaalausta.


Moni seuran taiteilijoista teki leipätyönsä muissa ammateissa: oli kansakoulunopettajaa ja monenlaista teollisuustyöläistä. Pitkäaikaisin puheenjohtaja, legendaarinen eräkirjailija A. E. Järvinen oli metsänhoitaja ja myös kuvataidetta Ateneumissa opiskellut. Hänen kaltaisiaan metsänhoitajia oli muitakin, maisemamaalaus kulki työkentällä erämaissa, ensin maalaus ja thoreaulainen ajatus, sitten huokaus ja avohakkuu.


Lapin lumoavat maisemat olivat juuri se lääke, jonka katsottiin johtavan henkiseen jälleenrakentamiseen. Kaupunkeihin muuttaneet ihmiset katsoivat olohuoneissaan maalauksia menettämistään tunturinäkymistä.

Seitapiiri järjesti lukuisia maalausleirejä suurten tuntureiden juurilla, opettajina toimi merkittäviä helsinkiläisiä taiteilijoita kuten Eva Cederström ja Aarre Heinonen. Seitapiirissä ja sen järjestämillä vuotuisilla Lapin kulttuuriviikoilla oli aina mukana myös muualla asuvia lapponistisia taiteilijoita, kuten esimerkiksi H. Ahtela ja Aukusti Tuhka.

1-Matti_Saanio_Kaamoskylmyys_MG_2309
Matti Saanio, Kaamoskylmyys, 1950-luku, öljy 73 × 133 cm, kuva: Arto Liiti. Valokuvataiteen taiteilijaprofessori Saanio oli alun alkujaan maalari.


Taiteilijoilla ja valistuneella yleisöllä oli yhtenäiskulttuurinen konsensus siitä mikä on hyvää taidetta, ylevää kauneutta kotien seinällä. Taitoja hiottiin ja mestareita tunnustettiin, kriitikoilla oli korkea näkemys ja vaikutusvaltaa. Taiteilijoillekin asia oli yksiselitteinen kuin judo: jollakulla on musta vyö ja toinen vielä nöyrästi pyrkii sitä kohti.


Henri Hagman

(Lue koko arvio Taide-lehdestä 6/2017)


Palaa otsikoihin | 0 Kommenttia | Kommentoi


Nimimerkki
Otsikko
Kommentti *
Älä täytä
Tähdellä (*) merkityt kentät ovat pakollisia
Ei kommentteja