Tulosta sivuKehyskertomus

Ivonen
Hannu Ivonen työssään. Kuvat Kehys- ja kultausliike Ivosen tiloista Helsingin Töölössä. Kuva: Timo Setälä

Kehyskertomus

Mitä kehystettäessä on huomioitava?


Helsingin Töölöläistalon kellarissa on rimoja, levyjä, laseja ja työvälineitä varmaankin oman logiikkansa omaavassa sekamelskassa. Seasta vilahtelee taidetta Suomen maineikkaimmilta taiteilijoilta. Tunnelma on rauhallisen työteliäs, luottamusta herättävä. Tuntuu, että täällä on todella asetuttu omaan hommaan.

Kehystäjän työ on yksi nykyajan harvoja käsityötaitoa ja yksilöllisiä ratkaisuja vaativia ammatteja. Hannu Ivonen on myös  itse esimerkki ammatin tietystä perinteikkyydestä. Veljensä kanssa vuonna 1993 kehystämön tänne suureen kellaritilaan Ivonen oli opiskellut kehystäjän ja kultaajamestarin ammatin ollessaan oppisopimuksella Silvennoisen maineikkaassa kehystämössä. Ja Hannun poika on juuri aloittanut oppisopimustyöskentelyn tässä isänsä ja setänsä liikkeessä. Asiat menevät yhä aika lailla mestari-kisälli periaatteella. ”Tähän ammattiin kun ei oikein ole mitään virallista koulutuslinjaa Suomessa.”

Ivonen2
Kuva: Timo Setälä

Samalla kun ammatin sisällä oppiminen tuo parhaimmillaan vahvaa kokemusta ja rutiinia, se voi myös aiheuttaa sen, että asiakas ei välttämättä saata tietää kuinka osaava hänen valitsemansa kehystäjä on. Kehystyksen työstä kun oleellinen osa jää piiloon. Mutta, kuinka moni toisaalta kyselee suutariltaankaan tutkintojen perään?

Kultaajamestari sen sijaan on nimike, jonka haltijoita Suomessa ei ole kovin monta. ”Savolaisen Reiska oli pitkään ainoita, hän oli tehnyt kultaajamestarin tutkinnon neljäkymmenluvulla, ja kun hän kuoli 1990, niin siitäkin kesti kolme vuotta ennen kuin Suomessa valmistui seuraava virallinen kultaajamestari. Nyt meitä taitaa olla kahdeksan.” pohtii Ivonen.

Ivonen_Lavonen
Kuva: Timo Setälä

Kehys- ja kultausliike Ivosella on tavallisten ihmisten lisäksi paljon taiteilija-asiakkaita, osittain varmaan viereisen Lallukan taiteilijakodinkin ansiosta. Siksi on hyvä tilaisuus kysyä, onko kotiinsa kehystävien ja taiteilijoiden vaatimusten välillä eroa?

”Jos teosta ei ole ostettu galleriasta tai muualta valmiiksi kehystettynä, niin usein kuitenkin pyritään sellaisiin ratkaisuihin, mitä taiteilija itse suosittelee. Toisinaan taas sisustus tai aikaisempien teosten kehystysratkaisut vaikuttaa.” kertoo Ivonen. ”Taiteilijoilta tietysti voi tulla joskus aika paljon teoksia kerralla. On enemmän sääntö, kuin poikkeus, että teokset tulevat kehystämöön viime tingassa, muutama päivä ennen näyttelyn avautumista. Silloin tehdään yötä myöten, ja laitetaan muita töitä syrjään siksi aikaa.” Mutta on kuulemma niitäkin taiteilijoita, jotka tuovat kaikki teokset kehystettäviksi jo näin keväällä, kun näyttely on vaikkapa syyskuussa. 

Kehyksen on tietysti oleellista sopia teokselle, mutta on sen siis myös syytä sopia sisustukseenkin. ”Valkoinen ja musta yksinkertainen kehys ovat tietysti aina varmoja valintoja, sellaiset tulevat suurimpaan osaan töistä. Mutta sellaisia värejäkin voi ajatella, jotka sointuvat vaikka lattiapintaan tai johonkin muuhun huoneessa olevaan” hahmottele Ivonen,  ”Moniin ulkomaihin verrattuna Suomessa kyllä suositaan aika pelkistettyä tyyliä. Sellaista taiteilijat ja galleriatkin suosivat, sillä yksinkertainen kehys on helpompi myydä, se kun sopii monenlaisiin ympäristöihin.”

Grafiikka ja muu paperille tehty taide on yleisintä kehystettävää. Paperia on suojeltava, vaikka jokin hyvälaatuinen lumppupaperi varsin kestävää olisikin. Rasvajäljet ja muut roiskeet jäävät kuitenkin siihenkin helposti – ja vaikeasti puhdistettavasti.

Vasta ostettuja kehyksiäkin voi joutua korjaamaan. ”Halvalla ostettu kehys voi olla puristemassaa, ja sellainen prakaa helposti melkein itsestäänkin. Kunnollinen kehys tehdään puusta, kotimainen mänty on yleisin materiaali. Ongelmana on kuitenkin nykyään tehokasvanut, harvasyinen puuaines, joka ei näytä maalattuna hyvältä ja on hankalaa työstää siististi.”

Ivosen mukaan lasi on ehdoton materiaali teoksen päälle: ”Akryyli on sähköinen, kerää pölyä ja naarmuuntuu herkästi. Lisäksi se on kallista. Lasina käytetään tavallista kirkasta kahden millin lasia tai uv-suojattua, joka on uusi keksintö, ja äärettömän hyvä – tosin noin viisi kertaa kalliimpaa neliöhinnaltaan. Hintasuhde on siinäkin tosin pudonnut puoleen sen markkinoilletulon hinnasta.”

Kun mennään museolaatuisesti

Kehystämisen ja teosten esillepanon periaatteet ovat taidemuseoissa samat, mutta teosten säilyvyyden suhteen ymmärrettävästi vielä tiukemmat. Konservaattoreiden päätehtävä on saada taideteos säilymään mahdollisimman aitona ja ehjänä, mahdollisimman pitkään, siksi heidän näkemyksiään kannattaa kuunnella. Muutaman korttelin päässä Ivosen kehysliikkeestä työskentelevä Helsingin taidemuseo HAMin paperikonservaattori Tuomo Koskelo on sitä mieltä, että gallerioiden teettämät ja kehysliikkeiden tekemät kehystykset ovat parantuneet yleisesti viimeisen kymmenen vuoden aikana. Osataan yleensä käyttää happovapaita materiaaleja.

”Happovapaa paperi tai pahvi on neutraalia, pH-arvoltaan 7 tai yli. Paperista on poistettu happamuutta aiheuttavat tekijät sekä ligniini joka aiheuttaa paperin kellastumisen. Yleensä puusta tehdyssä paperissa on ligniiniä melko paljon kun taas niin sanotussa lumppupaperissa eli puuvillasta tai pellavasta tehdyssä paperissa ligniiniä ei käytännössä ole. Tässä on yksi syy siihen että1950-luvulla tehty paperi voi olla huomattavasti huonokuntoisempaa kuin 1500-luvulla tehty paperi ja pellavan kuidut ovat pidempiä kuin männyn minkä ansiosta lumppupaperi on selvästi kestävämpää kuin puuhiokepaperi. Nykytekniikalla saadaan kuitenkin puuhiokkeestakin ihan kelpo paperia.”

Teoksen oma paperi siis on mitä on, siihen ei voi vaikuttaa, mutta kehystämisessä käytettävän, teokseen koskettavan taustapahvin ja passepartout’n, eli kuvan etupuolelle tulevan pahvin, jossa olevasta aukosta kuva näkyy, on syytä olla happovapaata materiaalia. Näin ne eivät ainakaan edistä teospaperin kellastumista. Kellastuneisuus ja happamuus kun siirtyy pahvista teospaperiin. Puhutaan myös neutraaleista tai museolaatuisista papereista, laatu ja puhtaus on niissä periaatteessa vielä parempaa, osa laatunimityksistä lienee kuitenkin lähinnä markkinointia.

(Lue koko artikkeli kehystämisestä Taide-lehdestä 2-16) 

Pessi Rautio


Poutapilvi web design - P4 - julkaisujärjestelmä